tag:blogger.com,1999:blog-33462314464514974122024-02-18T18:21:59.062-08:00Fight or FlightNoorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.comBlogger27125tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-15856238071799208072015-10-29T09:52:00.000-07:002015-10-29T09:52:01.517-07:00Oonko mä pelkuri?Ollut vähän hiljaista täällä blogin puolella viime aikoina, pahin tapahtui ja menetettiin meidän ihana isä 20. päivä eikä ole oikein ollut inspiraatiota avata konetta. Treeneistä olen kuitenkin pitänyt kiinni kynsin ja hampain ja voin kertoa, että se jos jokin on auttanut.<br />
<br />
Peruskurssi purkitettiin maanantaina painin merkeissä, ja heti tiistaina hypättiin jatkokurssin matkaan. Peruskurssilla treenejä oli kolmesti viikossa, joista kaksi oli painia ja yksi vapaaottelua. En ole koskaan aiemmin lyönyt saati potkinut (muuta kuin palloa), joten nämä treenit ovat olleet siltä osin todella haastavia, ja nyt jatkokurssilla tuntuu, että odotetaan osaavan paljon enemmän kuin mitä peruskurssilta jäi käteen. Lisäksi samoissa treeneissä mukana on kisaavia ja kauemmin lajia harrastaneita, joten oma amatöörimäisyys oikein korostuu.<br />
<br />
Tämän asian kanssa pystyn jotenkuten elämään, vaikka kilpailuhenkisyys ja oma vaatimustaso sitä hieman vaikeuttavatkin, mutta se mihin eilen törmäsin on jotain, mikä sai hieman kyseenalaistamaan niin lajivalintaani kuin itseänikin.<br />
<br />
<b>Mua pelotti.</b><br />
<br />
Harjoiteltiin suoria, yläkoukkuja sekä upareita. Kun olin itse lyöntivuorossa, innostuin toden teolla tuntien kuinka adrenaliini virtasi suonissani. <i>Suora-suora-etukoukku-suora-upari. </i>Tätä mantraa hokien harjoiteltiin rytmityksiä ja olin aivan haltioissani kun joka lyönnillä sain korjattua tekemiäni virheitä valmentajamme osaavan silmän alla. Sitten tuli mun vuoro pitää pistareita. Mun parina oli tyttö, joka ennen vapaaottelun peruskurssia oli jo useamman vuoden harrastanut thainyrkkeilyä, joten lyöntitekniikoita oli tullut hiottua jo aiemmin plus että voiman- ja vartalonkäyttö olivat aivan eri tasolla kuin mulla. Rauhallisen alun jälkeen pääsi hänkin vauhtiin ja alkoi lyödä lujempaa. Välillä hanska lipesi pistareiden välistä käyden todella lähellä naamaani kuitenkaan siihen yltämättä. Kavahdin taaksepäin ja suljin silmäni. Säikähdin. Näin kävi joka kerta kun parini alkoi lyömään lujempaa ja jouduin lopettamaan sarjan kesken. Onnekseni parini oli hyvin kärsivällinen kanssani mutta ai että mua <i>hävetti. </i><b>Mitä helvettiä mä teen tällaisen lajin treeneissä saati edes haaveilen kilpailemisesta jos mun reaktio on tämä aina, kun hanska käy edes lähellä kasvojani?</b><br />
<br />
Parini lohdutti mua ja sanoi, että siihen täytyy vain tottua. Kiroillessani omaa pelkuruuttani hän kuitenkin puolivahingossa letkautti, että ehkä toi lukkopaini on sitten enemmän sun laji. Lausahdus oli kuin isku vyön alle (lukkopainia yhtään väheksymättä, se on ihan huikea laji sekin ja olisin ylpeä, jos joskus olisin niin hyvä että kisaisin siinä). Olin kuitenkin rakentanut mielessäni jo kuvia itsestäni kehän keskellä käsi kohotettuna voiton merkiksi. Nähnyt siitä jopa unia. Kuitenkin nyt todellisuus löi mua lujempaa kasvoihin kuin yksikään vastustaja koskaan voisi, ja sai mut kysymään itseltäni: onko musta oikeasti tähän?<br />
<b> </b><br />
Mä haluan, että musta on. Mä en ole mikään luovuttaja. Joka ikisten treenien jälkeen mä hymyilen leveämmin kuin pitkään aikaan. Joka ikinen <i>morning after </i>kipeät lihakseni muistuttelevat lajin tehokkuudesta ja kokonaisvaltaisuudesta. Joka ikinen yö mä nään unia siitä kuinka hyvä musta vielä tulee.<br />
<br />
Kertokaa mulle, miten mä voin vaikuttaa kehoni reaktioihin, joiden taustalla on pelko? Auttaako toisto vai enkö ikinä tule pääsemään tästä yli? <br />
<br />
Fight or flight, niinhän se blogin nimikin sanoo. <br />
<br />
<br />
<br />Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-19515793340388636862015-10-15T23:16:00.000-07:002015-10-15T23:18:57.410-07:00TB: THE WeddingJotenkin mua on nyt viime aikoina vaivannut aivan järjetön matkakuume. Päädyinkin katselemaan kuvia vuoden mittaiselta ulkomaankomennukseltamme 2011-2012, ja törmäsin hääkuviimme, jotka kuljettivat mut taas takaisin siihen täydelliseen päivään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrsgmwSYX0E6zFC4ac_3_XWKKKRQwvashP8OzSCv1c-xGf4hNX_X77Md0F_PRuj8lfSAMoti16yNR79XuAx8bPGbIxdMI5wuBQrQsIbF20cNIq56Jm0ST51E_PJ79eJNuviK9p6s3Y-gOf/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%25286%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrsgmwSYX0E6zFC4ac_3_XWKKKRQwvashP8OzSCv1c-xGf4hNX_X77Md0F_PRuj8lfSAMoti16yNR79XuAx8bPGbIxdMI5wuBQrQsIbF20cNIq56Jm0ST51E_PJ79eJNuviK9p6s3Y-gOf/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%25286%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Olimme asuneet vuoden Thaimaassa, ja kotiinpaluu läheni uhkaavaa vauhtia. Olimme saaneet halvat lennot Bangkokista Malediiveille, ja eräänä iltana ennen lähtöä päätimme extempore menevämme siellä naimisiin. Otin yhteyttä majoituksemme omistajaan, joka lupasi hoitaa kaiken alusta loppuun. Täytyy myöntää, että vähän epäilytti, mutta päätin luottaa siihen, että he osaisivat asiansa.</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoYHkKWvYUBkiOagVphprnYiaD1UHlIVLr6xLzMC5-E2YErcZbtSv8xfMog_xrYAOIv8eY5FFvFdoAwFKFi3TDOnOsk33pM4XvBHmSFnwHNfEA29RZAhP0lpmndyFbqQU7utiSfazukqeq/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252862%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoYHkKWvYUBkiOagVphprnYiaD1UHlIVLr6xLzMC5-E2YErcZbtSv8xfMog_xrYAOIv8eY5FFvFdoAwFKFi3TDOnOsk33pM4XvBHmSFnwHNfEA29RZAhP0lpmndyFbqQU7utiSfazukqeq/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252862%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="text-align: start;">Ja osasivathan he. Meille oli varattu pieni saari (siis miettikää, ihan vain meidän käyttöömme sen päivän ajaksi!), ja meidät kuljetettiin sinne moottoriveneellä. Minun onnekseni siis kampauksella ei ollut niin väliä, pilalle se olisi mennyt kuitenkin, joten sutaisin vaan jotain pientä kikkuraa päähäni ja tökkäsin kukkasen paikoilleen, se saisi nyt kelvata. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="text-align: start;"><br />
</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Määränpäähämme meidät saattoi lauma delfiinejä, jotka viihdyttivät meitä tempuillaan. Oli jotenkin todella epätodellinen fiilis, enkä oikein vieläkään voi uskoa, että olimme niin etuoikeutettuja. Malediivit kohteena on muutenkin kaikin puolin aivan uskomaton, ja sinne kannattaakin suunnata nyt: paikalliset arvioivat, ettei koko paikkaa ole enää 5-10 vuoden päästä, sillä atollien korkein kohta on vain kolme metriä merenpinnan yläpuolella, ja napajäätiköiden sulaessa ja merenpinnan noustessa, tulee tuo lumoava kohde katoamaan tulevaisuudessa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHkXtwTMFBB_pBhCNclgfTNz1h_Lz3dNNokVdFP8FwteSRF2myRtFSMYmLL74mcu0ZCEWHfbarSaxNK8tqrEsx70KL90be-isE1uT036grIpISUN7IPmGtYY7Ht69tjbs3DGUoRRQIRpfO/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252868%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHkXtwTMFBB_pBhCNclgfTNz1h_Lz3dNNokVdFP8FwteSRF2myRtFSMYmLL74mcu0ZCEWHfbarSaxNK8tqrEsx70KL90be-isE1uT036grIpISUN7IPmGtYY7Ht69tjbs3DGUoRRQIRpfO/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252868%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbHCx0ztfL6ithjSzEUztmXLawrQohkdSEH1mp4sAZuo_vFLQ2HlRAO0DBVBHuz4sgT77jxDXCvAU77hd0yWPJ_BAk4Ynmfe0ZmDhS8Fl-QF_qVtslpRptRc5LpcBKHCyka19SRhYyLfn0/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252877%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbHCx0ztfL6ithjSzEUztmXLawrQohkdSEH1mp4sAZuo_vFLQ2HlRAO0DBVBHuz4sgT77jxDXCvAU77hd0yWPJ_BAk4Ynmfe0ZmDhS8Fl-QF_qVtslpRptRc5LpcBKHCyka19SRhYyLfn0/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252877%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Perille päästyämme meitä oli vastassa paikallinen tanssi- ja soittoryhmä. He hymyilivät, nauroivat, lauloivat, soittivat ja tanssivat, enkä olisi voinut toivoa parempaa vastaanottoa. Tuli heti olo, että tästä päivästä tulisi just eikä melkein meidän näköisemme. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9cmBsptjorKkyMcKo_Lyj7mRSgAO7aaoxNkm_OkL7NfMc2csW_Y5rR4zCQHxNKWBl9YmTnNzSo8Mcm2Te2udstUvS1hlKa0hfrpv_zzwzBOkmreCNkkBQHPMMxhN4DFTF0yQISUmtPFwf/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528101%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9cmBsptjorKkyMcKo_Lyj7mRSgAO7aaoxNkm_OkL7NfMc2csW_Y5rR4zCQHxNKWBl9YmTnNzSo8Mcm2Te2udstUvS1hlKa0hfrpv_zzwzBOkmreCNkkBQHPMMxhN4DFTF0yQISUmtPFwf/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528101%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiKIcovOG4MDr9uL3meCYEjBYlhPpvnt9W1Mg9dA4oFeAy_ywpmFhES-P3_RDONGZVAMK0FcOsIPYQh8XzYQJmX7kjAaYKhIEP73vrq3LmHfFrslkD6vMowPGh9sLM7GwUij0GESpVoAby/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528110%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiKIcovOG4MDr9uL3meCYEjBYlhPpvnt9W1Mg9dA4oFeAy_ywpmFhES-P3_RDONGZVAMK0FcOsIPYQh8XzYQJmX7kjAaYKhIEP73vrq3LmHfFrslkD6vMowPGh9sLM7GwUij0GESpVoAby/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528110%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimmAWTmemAiBo8ZVhMzucWDFQ62KXp3OCYA9Y3zbhHolKA48fKpDLzhgpkDd9rRMKAWGRp-tvW1gBfB1LmA24AKC2Z3DdnT7RhOEORcPE_2hvS53QlFXZoP7BbfHeGofthWP6vwPXsU7f8/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528123%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimmAWTmemAiBo8ZVhMzucWDFQ62KXp3OCYA9Y3zbhHolKA48fKpDLzhgpkDd9rRMKAWGRp-tvW1gBfB1LmA24AKC2Z3DdnT7RhOEORcPE_2hvS53QlFXZoP7BbfHeGofthWP6vwPXsU7f8/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528123%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb54m7d7SuMbQtllfgNS-_ActLak1BEFiT8zrpIvG0I8oncgXgOHx3SixN_nYUGl0e5xldnCiPmJjG6L1UMd4MolAKiEnqNH0_xZy1aSQknnbB-VtKtdPwIqqo69o-J_cSYsbV3_Cvuusq/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528141%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb54m7d7SuMbQtllfgNS-_ActLak1BEFiT8zrpIvG0I8oncgXgOHx3SixN_nYUGl0e5xldnCiPmJjG6L1UMd4MolAKiEnqNH0_xZy1aSQknnbB-VtKtdPwIqqo69o-J_cSYsbV3_Cvuusq/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528141%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Seremonia oli kaunis ja "pappi" hoisi hyvin asiansa, vaikkei nyt ehkä ihan ammatiltansa varmaan mikään kirkonmies ollutkaan. Silläkään ei ollut väliä, sillä Malediiveilla suoritettu vihkiminen ei ole Suomessa lainvoimainen, ja meidän täytyikin sitten myöhemmin käydä virallistamassa liittomme maistraatissa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDoXphlcfs7tdHJp0vbmBmwZbhSLcQhi2AUG_yuAOeS7Ry7xTCKovsPew8X4b3lsOQCgCMNd2cbddWc7te0U5kqiFRBxHFuS6dEBiTRLhrPImfYNw9v6B9La2b10QM4OtiDrtYWlj6UreM/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252833%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDoXphlcfs7tdHJp0vbmBmwZbhSLcQhi2AUG_yuAOeS7Ry7xTCKovsPew8X4b3lsOQCgCMNd2cbddWc7te0U5kqiFRBxHFuS6dEBiTRLhrPImfYNw9v6B9La2b10QM4OtiDrtYWlj6UreM/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252833%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir941MBMavyjySwM5CnArNeStbkzRs62vRL-xIgg4442s9cbBCUHzBklRvjnngWxUlfaZeqat8gIuInXxrYz5PxwOZecjG917GvdYRpzPRXFlFIwZhpXyc03hm1wLzD5KBrFeLUXI1tqtE/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252842%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir941MBMavyjySwM5CnArNeStbkzRs62vRL-xIgg4442s9cbBCUHzBklRvjnngWxUlfaZeqat8gIuInXxrYz5PxwOZecjG917GvdYRpzPRXFlFIwZhpXyc03hm1wLzD5KBrFeLUXI1tqtE/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252842%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
Meille oli katettu rannalle aivan uskomaton illallinen. Oli hummeria, mereneläviä, paikallisia makuja, alkoholitonta boolia ja aivan uskomattoman maukas sekä kaunis kakku. Syötyämme ja nautittuamme suuntasimme takaisin majoitukseemme. Huoneemme oli koristeltu ruusun terälehdin ja onnittelutekstein. Päivä oli täydellinen.</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid0hfWlEWQFRue5pZA4a1LApx2OcB0zMNmrzVQvgm8cQsPThVbudeCaCX25odhomNrLPfbFUBlHSZP65WnSgkhESwcWE8w2HLRclvPHKfNosl8ixp-RJt7HZywF2iDPpI8oBdVc5qxcaEs/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252858%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid0hfWlEWQFRue5pZA4a1LApx2OcB0zMNmrzVQvgm8cQsPThVbudeCaCX25odhomNrLPfbFUBlHSZP65WnSgkhESwcWE8w2HLRclvPHKfNosl8ixp-RJt7HZywF2iDPpI8oBdVc5qxcaEs/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252858%2529.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVh1NlWS15j2S2fAuNghdwJZ7msyELdEP566_Ia9PIdRUbtA3mRZ04CbXUN025Xil-Ia4SdkecZYb_cDolHN-ua-e3r8bZed7mQe8KODzuqDNKqqQK-FAXxBbvbiW7vCto5Od4RJwEmUAv/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252897%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVh1NlWS15j2S2fAuNghdwJZ7msyELdEP566_Ia9PIdRUbtA3mRZ04CbXUN025Xil-Ia4SdkecZYb_cDolHN-ua-e3r8bZed7mQe8KODzuqDNKqqQK-FAXxBbvbiW7vCto5Od4RJwEmUAv/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%252897%2529.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz1lu8oD7BwrXLFEG7JuCBLeahQa5QCPTCUzjCKGbkwXgPMQjkBmmOOMxN6wTN_-tejFavEmhVn8d9EK5hd1wpQ3GW1zqdr33xY3fWz36tq5b2d9DNOiW3Q3oxZtkr8oZhaksWD-rz__Qo/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528111%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz1lu8oD7BwrXLFEG7JuCBLeahQa5QCPTCUzjCKGbkwXgPMQjkBmmOOMxN6wTN_-tejFavEmhVn8d9EK5hd1wpQ3GW1zqdr33xY3fWz36tq5b2d9DNOiW3Q3oxZtkr8oZhaksWD-rz__Qo/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528111%2529.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg15Yjba8o2FzwSmDDzBWJ65qDQ4wOOkb7MrTVXR30rdPNfxTP1BW4DKRQQC_5VhldjKnzGV30Q7rAKAw6_cn_Q12iAOVeNxL59_0xky77cQ4LdqhaMmG8aWer8lwsxwBYFNW8Xx3LMQbcH/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528143%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg15Yjba8o2FzwSmDDzBWJ65qDQ4wOOkb7MrTVXR30rdPNfxTP1BW4DKRQQC_5VhldjKnzGV30Q7rAKAw6_cn_Q12iAOVeNxL59_0xky77cQ4LdqhaMmG8aWer8lwsxwBYFNW8Xx3LMQbcH/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528143%2529.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsXzcNoIkbNvd_YGlwyOkguOI2Jd2DRXMvZigLH_MN35tjf2vndSEVlHJmEWbEtnMNdTdKNl9UfQrk2MaZ82-hoenK2b1zl3D9a-kmbrSC933HUxkFI1kfdKmSWZaKTJ7LTJFvn6YOwixf/s1600/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528146%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsXzcNoIkbNvd_YGlwyOkguOI2Jd2DRXMvZigLH_MN35tjf2vndSEVlHJmEWbEtnMNdTdKNl9UfQrk2MaZ82-hoenK2b1zl3D9a-kmbrSC933HUxkFI1kfdKmSWZaKTJ7LTJFvn6YOwixf/s640/WEDS+13+-+8+-+2012+Rmmm+Studio++%2528146%2529.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
<br />
Loppuun vielä hyvä tipsi Malediiveille haluavalle: sinne myytävät pakettimatkat ovat todella kalliita, joten me toteutimme reissumme hieman eri tavalla. Bangkokista saimme edestakaiset lennot 300 euroa per naama, ja majoituimme paikallisten asuttamalla atollilla, muistaakseni 20 euron hintaan per yö JA hintaan sisältyi aamupala sekä päivällinen. Saari oli muistaakseni nimeltään Maafushi ja yöpaikkamme Arena Lodge. Henkilökunta oli aivan mieletöntä, tilat siistit ja ruoka ihan mielettömän hyvää. Lisäksi paikka järjestää jos jonkinmoista tekemistä kalastusreissuista vierailuihin viiden tähden resorteissa, joissa yksi yö maksaa lähemmäs 3000 euroa.<br />
<br />
Teimmekin useamman koko päivän mittaisen reissun erilaisiin resorteihin: Malediiveillahan meininki on sellainen, että yksi atolli on yksi resorti, joten nähtävää kyllä riitti koko päiväksi. Kävimme myös kalassa ja snorklaamassa, mikä on aivan ehdoton Malediiveilla kävijälle – vesi on niin kirkasta, että pohjaan näkee syvemmälläkin ja riutat sekä siellä asustelevat fisut luovat sellaisen väriloiston ympärilleen, etten kauniimpaa ole kyllä koskaan nähnyt. Sukellustakin toki on mahdollista paikassa harrastaa, mutta mulla ei riittänyt siihen uskallus.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9qaKrp-vnUm_Uo7XypKKeH6ZJDp3eGHmzfUyOP5wfXz8FmiFqw8Yy95rYRENBFMvxZxE6x0EWjhB61xQTOJjRVyhsa1EL7_CMlPGU6PTBorxwPkZ4FdS-yQuygPhs_tJj8rrHJ08jtfWh/s1600/DSC06781.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9qaKrp-vnUm_Uo7XypKKeH6ZJDp3eGHmzfUyOP5wfXz8FmiFqw8Yy95rYRENBFMvxZxE6x0EWjhB61xQTOJjRVyhsa1EL7_CMlPGU6PTBorxwPkZ4FdS-yQuygPhs_tJj8rrHJ08jtfWh/s640/DSC06781.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix5yp_xHDBwVvusN57mgk6D0vx5H1paQvbh8HBz5wjblnms_gZl_eDVg9T5hmBpUDDRbj7Z9bYvxjVLVwMiTplKAbpFi9k4O115ofj8-GnucNXDYg7zd4q63aT1Q4X8KBs5PIYjZWhtkKV/s1600/DSC06820.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEix5yp_xHDBwVvusN57mgk6D0vx5H1paQvbh8HBz5wjblnms_gZl_eDVg9T5hmBpUDDRbj7Z9bYvxjVLVwMiTplKAbpFi9k4O115ofj8-GnucNXDYg7zd4q63aT1Q4X8KBs5PIYjZWhtkKV/s640/DSC06820.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0m8SScN8egehhvnvWlnU3eLsX_Bd-rsZ6twpD9RspgORi2KG0JE-X917j-oJ1pfdYErC0fs6iIVWdXPYgEHhFXp2SqWNVROyvxQ3WoZlsG5qosC2oEMbj7GbhNhIKDXL_t1g2Eh7YTbPO/s1600/DSC06826.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0m8SScN8egehhvnvWlnU3eLsX_Bd-rsZ6twpD9RspgORi2KG0JE-X917j-oJ1pfdYErC0fs6iIVWdXPYgEHhFXp2SqWNVROyvxQ3WoZlsG5qosC2oEMbj7GbhNhIKDXL_t1g2Eh7YTbPO/s640/DSC06826.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaAOzamWW6-ZOJFY_cAZLQDYD93e_YXIqg5CEJxaNY3p5_q5d6rx7Z38zXjbo2mPZdMiJjlnkOBpETVe_nMvEed5mG9l4ywGBvlUhAwKkV5dNAnL9TAeoDyLAG89jGGDhCIZOrUwu50aYt/s1600/DSC06961.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaAOzamWW6-ZOJFY_cAZLQDYD93e_YXIqg5CEJxaNY3p5_q5d6rx7Z38zXjbo2mPZdMiJjlnkOBpETVe_nMvEed5mG9l4ywGBvlUhAwKkV5dNAnL9TAeoDyLAG89jGGDhCIZOrUwu50aYt/s640/DSC06961.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6yJl0k4C-PBBrZvLdRdxTLuUqj2-1OVmbn1k0SN9SA3yAruUnf1F8t6U4RJkuew1LMiN3orLj8my8MOGBH5-3TNT-sDyNuo8pAeJ47vHEhmcu6jGJbLJauRSJ006UvqhzA-ODsnycwwIp/s1600/DSC07040.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6yJl0k4C-PBBrZvLdRdxTLuUqj2-1OVmbn1k0SN9SA3yAruUnf1F8t6U4RJkuew1LMiN3orLj8my8MOGBH5-3TNT-sDyNuo8pAeJ47vHEhmcu6jGJbLJauRSJ006UvqhzA-ODsnycwwIp/s640/DSC07040.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvwlfXxoiQSV7djU52hv6dVMJ-ODPAdTgJVfXl5XCU5N_EfQd3xJkDmeHlI11m-AEOJt4RbAb2hQh0xQfJ0-uPUnasqkcn6pLBKd4BsjnkBNhQCYOUTSJY7AA2EeiRpoOvozRS7WpXXl8e/s1600/DSC07070.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvwlfXxoiQSV7djU52hv6dVMJ-ODPAdTgJVfXl5XCU5N_EfQd3xJkDmeHlI11m-AEOJt4RbAb2hQh0xQfJ0-uPUnasqkcn6pLBKd4BsjnkBNhQCYOUTSJY7AA2EeiRpoOvozRS7WpXXl8e/s640/DSC07070.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEictPJ94JWf8oWSrRSQIK35Vc1NIsmqKUpEV8un-vrGZDCHE68cSe3-PjsFfBcUBLEAMjj4tGr6tTLTXsx7JAZaV_z_i-0Lw80HdOJElsVTXAD4fyNude3lRxcSxIHCdbWqceT6B8kpEwn3/s1600/DSC07129.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEictPJ94JWf8oWSrRSQIK35Vc1NIsmqKUpEV8un-vrGZDCHE68cSe3-PjsFfBcUBLEAMjj4tGr6tTLTXsx7JAZaV_z_i-0Lw80HdOJElsVTXAD4fyNude3lRxcSxIHCdbWqceT6B8kpEwn3/s640/DSC07129.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr98H0XsM3UVVdhwMQyiIYK686wZF1BZcie6qDmIa6kC1iAFjJ5kxqO_mZcLIog02cdYEcRUvcWgI1-DkBvAy3ONWv6pi36brcZQi_pjxSqZwpnj9Llx8s437_pDQXK6G1xNXGrLv0X7Y-/s1600/DSC07125.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhr98H0XsM3UVVdhwMQyiIYK686wZF1BZcie6qDmIa6kC1iAFjJ5kxqO_mZcLIog02cdYEcRUvcWgI1-DkBvAy3ONWv6pi36brcZQi_pjxSqZwpnj9Llx8s437_pDQXK6G1xNXGrLv0X7Y-/s640/DSC07125.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDdHxMzkf7RZ5wGQMOs8Hl4Zp5sbCaMqmB1LxRoHSBb5MUR_lHLM9TU0Jt4I676m70IiU7-4CaOGNxm3pie9pGT8jPzV3Pjks6uaNxPhmhPerQL1HiMIpYbYvkb-9CiR3GOdkFdYR8e_jw/s1600/DSC07163.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDdHxMzkf7RZ5wGQMOs8Hl4Zp5sbCaMqmB1LxRoHSBb5MUR_lHLM9TU0Jt4I676m70IiU7-4CaOGNxm3pie9pGT8jPzV3Pjks6uaNxPhmhPerQL1HiMIpYbYvkb-9CiR3GOdkFdYR8e_jw/s640/DSC07163.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSO-hobd72pymjZyYyZksbOO3fB2dePsLCI-o4UrhVrnn2hivD_flRKrzxgMh0UeHOz8xbEsD8BeJCbHo_tl4NTQsQLMMn6_G3KLxEz75UDl6EaK3cCIqiIP24KYp8D0FsjXgwXk70Mxhm/s1600/DSC07286.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSO-hobd72pymjZyYyZksbOO3fB2dePsLCI-o4UrhVrnn2hivD_flRKrzxgMh0UeHOz8xbEsD8BeJCbHo_tl4NTQsQLMMn6_G3KLxEz75UDl6EaK3cCIqiIP24KYp8D0FsjXgwXk70Mxhm/s640/DSC07286.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><i>Happiest days of my life.</i></b><br />
<b><i><br />
</i></b> <b><i><br />
</i></b></div>
Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-366732163818154412015-10-14T23:20:00.000-07:002015-10-14T23:21:57.602-07:00Oh what a day!Jos eilisessä kirjoituksessani manasin huonosti menneitä maanantaitreenejä, niin eiliset pystyottelut olivatkin sitten taas aivan toinen ääripää! Voi video mikä fiilis oli kun astuin salilta ulos, ja mitä sitten tapahtui, oli jotain vielä parempaa…<br />
<br />
Harjoituksissa jatkettiin vähän alasvientejä eteenpäin, tällä kertaa niin, että selkäpuolelle pääsyn sijaan käytiin hullun lailla kiinni vastustajan jalkaan, ja heitettiin pari siitä sitten erinäisin keinoin mattoon.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/hcfWIYs8Y0M/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/hcfWIYs8Y0M?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
Tätä ollaan treenattu nyt parina kertana, ja se alkaakin luonnistua jo ihan kivasti. Ja tässä sitten niitä uusia juttuja:<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/U8LafxIE4UE/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/U8LafxIE4UE?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
Jalkatyö toteutettiin vähän eri tavalla mutta muuten liike oli käytännössä sama. Toisesta heittovariaatiosta en nyt löytänyt videota mutta se oli tätä vähän yksinkertaisempi, joten ihan kiva näyttää tämä coolimpi täällä niin ehkä saan luotua pienen illuusion että mä olen jonkinasteinen badass. ;)<br />
<br />
Loppupaineissa lähdettiin pystyasennosta tavoitteena saada kaveri mattoon, jossa painit sitten jatkuivat taputukseen asti. Tässä mä olin tällä kertaa aivan liekeissä (ainakin niin kauan kun oltiin pystyssä :D)! Sain nimittäin jokaisen vastustajani, oli se sitten mies tai nainen, heitettyä uusia tekniikoita käyttäen maahan, ja hetken aikaa onnistuin jopa dominoimaan matossakin, kunnes pari keksi jonkun hienon sweepin mitä vastaan en sitten enää osannutkaan puolustautua. Heti kun pari pääsi dominoivaan asentoon TAI mulle tarjoutui tilaisuus lopettaa menin ihan lukkoon enkä muistanut yhtään tekniikkaa, jolla päästä takaisin tilanteen herraksi. Kummasti se ei kuitenkaan haitannut, hymyilin leveästi joka ikisen erän jälkeen, voitin tai hävisin.<br />
<br />
Olen melko pienikokoinen, vikkelä pirulainen, ja luulenkin että tämä on syy sille, että takedownit meni niin hyvin. Yhdelläkään kertaa vastustaja ei ehtinyt reagoida hyökkäykseeni, ja sainkin hyvin yhtäkkisellä ryntäykselläni parin tasapainoa horjutettua niin, ettei sitten mattoon vienti tuottanut enää ongelmia eikä voimaa tarvinnut juurikaan käyttää.<br />
<br />
Euforia oli taas kivunnut huippulukemiin astuessani salilta raikkaaseen ulkoilmaan. Sisäänkäynnin eteen oli parkkeerattu pakettiauto, jota pakkasi ehkä noin kolmekymppinen mies kauheaa vauhtia. Hän pysäytti kuitenkin touhuamisensa mut nähtyään, ja ennen kun ehdin karata hän huikkasi tuntevansa mut. Menin aivan hämilleni, en muistanut koskaan nähneeni kyseistä miestä.<br />
<br />
"Sä hait meille just töihin! Oli todella hyvä hakemus, videolla sun ulosantis oli todella luontevaa eikä jäänyt sellaista fiilistä, että olisit käsikirjoittanut ja opetellut kaikkea ulkoa."<br />
<br />
Mulla alkoi raksuttaa. Olin tosiaan tiistaina ensimmäistä kertaa elämässäni lähettänyt CV:ni lisäksi myös lyhyen esittelyvideon mailin mukana. Noin puoli tuntia hakemuksen lähettämisen jälkeen sain vastauspostia, jossa kiitettiin erittäin hyvästä hakemuksesta, ja todettiin, että olen ehdottomasti haastateltavien joukossa ja haastatteluihin kutsuttaisiin kuun vaihteen tienoilla.<br />
<br />
Nyt tämä samainen miekkonen seisoi edessäni hymyillen. Mä vastasin katseeseen enkä voinut olla huvittumatta sen hetkisestä olemuksestani: hikinorot tippuilivat maahan muodostaen vähintäänkin Näsijärven kokoisen lammikon, naamani oli samanvärinen kuin paloauto, ja haisin varmasti ihan hirveälle. Se ei kuitenkaan tuntunut miestä haittaavan, ja ehkä osaksi treenin jälkeisestä euforiasta johtuen onnistuin ulosannissani onneksi ainakin omasta mielestäni kiitettävästi.<br />
<br />
"Periaatteessa aloitamme haastattelut vasta kuun lopussa, mutta kun nyt kerran treenailet toimistomme alakerrassa (!! pakko olla jokin syvempi tarkoitus tällä :D), niin tulisitko ensi viikolla juttelemaan joku ilta treenien jälkeen?" Hyvä etten kiljunut riemusta. Sovimme, että ensi viikon keskiviikkona menisin toimistolle haastatteluun, ensin tietysti varmistettuani, ettei miestä haittaa etten välttämättä ole sitten ihan edustuskelpoinen. Ei kuulemma haitannut.<br />
<br />
Työnkuva ainakin ilmoituksen perusteella olisi just eikä melkein sitä mitä olen hakenut, ja mulla olisi kyllä skillsejä olla oikeasti hyvä siinä. En uskalla nyt tämän enempää innostua, koska jos homma menee puihin niin tulen kyllä rytinällä alas. Kuitenkin jo tässä vaiheessa on jotenkin ihan voittajafiilis: sain kehuja hakemuksestani, olemuksestani sekä ulosannistani, ja ensitapaamisemme ei olisi ehkä voinut mennä paremmin: treeninraikkaana, posket hyvän harjoituksen jälkeen innosta hehkuen olin ainakin aidoimmillani.<br />
<br />
Nyt kaikki raajat pystyyn että naulaan sen suurimman haasteen, haastattelun, ja pääsen VIHDOIN unelmieni duuniin.<br />
<br />
<br />
<br />Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-64115301379246470702015-10-14T00:58:00.000-07:002015-10-14T00:58:06.567-07:00Treeniturhautumista + testissä Puman kompressiopökätMaanantaiset treenit meni sitten aivan päin sanonko mitä. Kaikki alkoi jo alkulämmittelyissä, kun vieressä lämppäillyt miekkonen potkaisi mua täysiä vahingossa nenään ja verta alkoi vuotaa solkenaan. Tokenin tällistä kuitenkin melko nopeasti, ja pääsin onneksi jatkamaan treenejä.<br />
<br />
En tiedä johtuiko potkusta vai väsymyksestä vai mistä, mutta mulla ei mennyt oikeasti mikään jakeluun. Mulla oli koko ajan joko kädet, jalat tai pää väärässä paikassa, enkä näin ollen saanut varmaan yhtään hyväksyttävää suoritusta aikaiseksi. Loppupaineissakin käänsin koko ajan selkäni vastustajalle, vaikka mielessäni HUUSIN itselleni, että sinä idiootti, sehän on kaikista huonoin asetelma jos sen sinne päästää. Ei auttanut. Yritin voimalla runnoa itseni parempaan positioon, mutta siinä vaiheessa kun toinen on teknisesti täysin ylivertainen, ja sä vielä annat sille mahdollisuuden siihen, ei paljon voimasta ole hyötyä. Suoraan sanottuna mua vitutti ensimmäistä kertaa kun treenit oli ohi.<br />
<br />
Positiivistakin maanantaista kuitenkin löytyi: löysin nimittäin Intersportista tarjouksesta Puman kompressiopökät, jotka olivatkin oiva ostos.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgthLpl_inFjJ7p2b82mEfja6l19_cEsPE8wZku3_VMyjHFAK_Ip-FbAYn6jyk8hStKi089YaK-nuPSYGl7kjlHIWf7-w77izIJrVX0M-XeqZR7zOEHzYuzqjfXBi855oFEumoqvgMfEQKt/s1600/_DSC1679.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgthLpl_inFjJ7p2b82mEfja6l19_cEsPE8wZku3_VMyjHFAK_Ip-FbAYn6jyk8hStKi089YaK-nuPSYGl7kjlHIWf7-w77izIJrVX0M-XeqZR7zOEHzYuzqjfXBi855oFEumoqvgMfEQKt/s320/_DSC1679.JPG" width="179" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCKES0liWmd87_-YBSpe4ZxmW5HDsDsJa6KUu7DGk2ZBR9Tw44bgQeF1nqicmACsptynP-pdrKPRf1iUp-_f3son6sVaTQxjNDO9rgJpg9tb_FRih_I_AI4C8BDjO8ccfEcYgD9V78zxu-/s1600/_DSC1675.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCKES0liWmd87_-YBSpe4ZxmW5HDsDsJa6KUu7DGk2ZBR9Tw44bgQeF1nqicmACsptynP-pdrKPRf1iUp-_f3son6sVaTQxjNDO9rgJpg9tb_FRih_I_AI4C8BDjO8ccfEcYgD9V78zxu-/s320/_DSC1675.JPG" width="179" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKPnWy1tEDRZeEoa0qEgxGN5aoCqjfLYqA5kXn3Z0rxsnYSouIGE33Q5F3hCWLl_c1ZBdlOvJm_hBoGwOjzys7kjQHGgfWWN3jdLxcBhVuiZt9jHC9sA5WjFmvOIGgdT2EUUPUFBqNll4U/s1600/_DSC1683.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKPnWy1tEDRZeEoa0qEgxGN5aoCqjfLYqA5kXn3Z0rxsnYSouIGE33Q5F3hCWLl_c1ZBdlOvJm_hBoGwOjzys7kjQHGgfWWN3jdLxcBhVuiZt9jHC9sA5WjFmvOIGgdT2EUUPUFBqNll4U/s320/_DSC1683.JPG" width="179" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9onhmjPkZ784oVjlqW-s8yGeO89CpWVw3UcJpclS0t-_3pXQiDNoPBqWulCxAMimju2DBR-gmAznmDnSsNhqPY9c3PA3E6dDWDCedAKnmrCPpLhIH901kUjNNOcf4UtiYj-7xDBGwPCej/s1600/_DSC1692.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9onhmjPkZ784oVjlqW-s8yGeO89CpWVw3UcJpclS0t-_3pXQiDNoPBqWulCxAMimju2DBR-gmAznmDnSsNhqPY9c3PA3E6dDWDCedAKnmrCPpLhIH901kUjNNOcf4UtiYj-7xDBGwPCej/s320/_DSC1692.JPG" width="179" /></a></div>
<br />
<br />
Olin jo pitkään miettinyt 2XU:n kompressiohousujen ostoa, sillä valmentajamme kehui niitä tuossa taannoin kovasti. Pyysinkin ystävääni tuomaan mulle lauantaiselta Helsinki Showdownin messuosastolta sellaiset, mikäli siellä niitä olisi. Onnekseni kyseistä merkkiä ei ollut kisoissa edustettuna, sillä kokeiltuani niitä maanantaina kirosin ne ensiyrittämältä. Matala vyötärörämmäle nimittäin puristi ja kiristi, ja jenkkakahvanikin näyttivät tuplaantuvan siltä seisomalta kun housut päälleni vedin. Bongasin sen sijaan rekistä Puman vastaavat (en tiedä laadullisesti tai kompression tehon suhteen mutta kuitenkin), joissa vyötärö oli mukavan korkea ja kuosikin miellytti. Lisäksi matsku on sopivan liukasta EIKÄ SIITÄ NÄY LÄPI, joka etenkin painissa on osoittautunut hyväksi ominaisuudeksi.<br />
<br />
Treeneissä pökät pysyi tosi hyvin päällä, ja ehkä lumevaikutuksena tuntui että veri kiersi koivissa tavallista paremmin. Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen löytööni, yhtä ominaisuutta lukuunottamatta: väri ja materiaali takaavat sen, että niin hiki kuin esimerkiksi juomapullosta roiskuneet vesiläiskät näkyvät – ja kauas. Sisäreisien hangatessa yhteen ja hikoillessa, voisi joku tietämätön erehtyä läikän alkuperästä.<br />
<br />
Noniin, löytyihän sieltä turhautumisen keskeltä jotain positiivistakin. Tulin muutenkin siihen tulokseen itsesäälissä rypiessäni, että täytyy olla itselleen pikkusen armollisempi, onhan tätä uutta harrastusta takana vasta muutama kuukausi, eikä kukaan ole seppä syntyessään.<br />
<i><br /></i>
<i>Mutta kun mä haluan olla paras.</i><br />
Nii'in, ei mikään tule ilmaseksi.Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-59501308758714648182015-10-13T23:52:00.000-07:002015-10-13T23:52:16.729-07:00Even though the trees are barren, it doesn't mean they're deadJotenkin tuo lausahdus (Sinkkuelämästä opittua, I guess I'm a girl after all) sopii nyt niin hyvin niin mielentilaani kuin tähän vuodenaikaankin, että mielestäni se ansaitsee ihan oman kontekstin ympärillensä.<br />
<br />
Meidän perheessä eletään nyt rankkoja aikoja, ja mä sekoaisin ihan varmasti jos en olisi tässä matkan varrella oppinut löytämään toivoa siitä paremmasta huomisesta – kuten puut pian koittavasta vehreästä keväästä. Talvi ja sen tuomat ankarat olosuhteet merkitsevät puille sisäisen kasvun aikaa, jota ei näe paljaalla silmällä ulospäin. Vaikka se tarkoittaakin, että töitä on tehtävä kahta kauheammin, niin niin vain kevään koittaessa ne kauniit pienet nuput puhkeavat lehdiksi, ja puu on taas entisessä, ellei jopa entistäkin mahtavammassa, kukoistuksessaan. Vahvat juuret, runko ja oksat pitävät puun tukevasti pystyssä ja elinvoimaisena oli myllerrys ympärillä kuinka hullua tahansa.<br />
<br />
Mikään puunhalaaja en ole, mutta jostain syystä saan tästä ajatuksesta hurjasti lohtua. Mun juuret – mun perhe – on aina mun ja mä niiden tukena, ja mun rungon ja oksien vahvuus pohjautuu kaikki siihen. Vaikka nyt on tosi rankkaa, niin sitä sisäistä, henkistä, työtä tehdään koko ajan kaikkien silmiltä piilossa, ja kun kevät taas koittaa, mä olen vahvempi kuin koskaan.Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-67267213012580602642015-10-08T02:27:00.000-07:002015-10-08T02:27:33.875-07:00UniongelmiaMe ollaan oltu tosi onnekkaita, sillä Viljami on ihan alusta lähtien ollut todella hyvä nukkuja. Kolmen kuukauden ikään herra heräsi maksimissaan kaksi kertaa syömään, ja sen jälkeen ollaan nukuttu puoli kahdeksasta viiteen-kuuteen, syöty ja menty takaisin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Päikkäreitä on pitkään otettu päivällä kahdet, noin kahden-kolmen tunnin mittaiset pätkät, ja illalla sitten vähän lyhyempinä pätkinä yhdet-kahdet. <b> </b><br />
<br />
<b>Nyt tilanteeseen on kuitenkin tullut aika iso muutos.</b><br />
<br />
Sen jälkeen kun Viljami oppi kunnolla kääntymään mahalleen (ensimmäiset kääntymisethän poika suoritti jo hieman yli kolmekuukautisena, unohti taidon hetkeksi ja nyt pari viikkoa sitten löysi sen uudelleen, eikä sen jälkeen ole paljon selällään viihtynyt), alkoivat levottomuudet. Joka yö sen jälkeen olen saanut herätä kiljahteluihin ja epämääräiseen mörinään lähes kellon tarkasti puoli kaksi. Kun kurkkaan pinnasänkyyn, on herra siellä mahallaan painimassa pehmolelujensa kanssa poikittain tai pää jalkopään suuntaan eikä unesta ole tietoakaan. Siinä sitten noin puolitoista tuntia saan tehdä töitä, että poika nukahtaa uudelleen tuhansien tutin tahallisten heittelyiden ja mahalleen pyörähtämisien jälkeen. Sama homma toistuu päikkäreiden suhteen, ja voitte kuvitella miten kärttyinen tuollainen natiainen on kun ei nuku kunnolla.<br />
<br />
Pari yötä sitten keksin hyvän keinon saada poika rauhoittumaan nopeammin. Silittämällä kahdella sormella silmien välistä ja nenän vartta pitkin samalla pitäen kämmenellä tuttia paikoillaan rauhoittuu Viljami nopeasti, vaikkei välttämättä ihan heti nukahdakaan. Kuitenkin uudelleennukahtamisaika on lyhentynyt puolestatoista tunnista noin puoleen tuntiin, joten omakin unenlaatu on taas hieman kohentunut.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>Onko kellään mitään hajua mistä tällainen johtuu? Entä niksejä mitä sille voisi tehdä?</b></div>
Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-13375988855032546672015-10-07T23:40:00.000-07:002015-10-07T23:40:31.250-07:00Välineurheilija wannabeEiliset pystyottelutreenit oli kyllä taas oiva muistutus siitä, kuinka pitkä matka tässä vielä on kuljettavana mikäli joskus mielii kilpailemaan. Niin tekniikoiden kuin fyysisen ja henkisenkin kunnon kanssa on aivan järkyttävä määrä duunia tehtävänä, mutta jotenkin tieto siitä vaan lisää mun motivaatiota ja halua oppia sekä tehdä se työ tavoitteiden saavuttamiseksi. Voin ainakin sanoa, että puutteistani huolimatta annoin eilen aivan kaikkeni.<br />
<br />
Motivaatiota lähdin hakemaan jo ennen treeniä Sportheavy -nimisestä liikkeestä Tampereen Kalevasta. En ollut koskaan paikasta kuullutkaan, ehkä ihan ymmärrettävästi kun en aiemmin ole kauheasti kamppailuvarusteita shoppaillut, mutta sattui niin, että mun kokoisille kääpiöNAISILLE ei vapaaottelushortseja meinannut löytyä edes netistä – tätä kyseistä liikettä lukuunottamatta.<br />
<br />
Liikkeestä löytyikin sitten aivan kaikkea: painonnostokengistä lisäravinteisiin, kamppailuvarusteista salibandymaalivahdin vermeisiin. Valitettavasti putiikki on yleisilmeeltään tosi sekava (etenkin eilen kun jättimäinen kuorma oli juuri saapunut eikä kamoja oltu ehditty vielä hyllyttämään), joten jos haluaa löytää etsimänsä, kannattaa nykäistä myyjää kyllä hihasta. Eikä siinä mitään, palvelu oli hyvää, joskin aika kaukana siitä mihin esimerkiksi isojen ketjujen, kuten Stadiumin tai XXL:n, liikkeissä on tottunut. Eipä se toisaalta haitannut, jotenkin fiilis oli juuri oikea tällaisten lajien varustemyynnille, eikä tuollaisissa kaupoissa luultavasti kauheasti salipirkkoja tai -pekkoja käykään (yhtään heitä väheksymättä).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL_9NfKoos5A5UDogAXzzwWbIHC7fFCrAgXd7pA9py7FFc9fw5SA86iMOk3bQs1v0-peQrC1_ey4BsV-4TbadzCj9vMdbK_i7VDxKPumON-GJSkn4Y4riR3F3SVOQgiK5nm-pw9OYJGdbA/s1600/_DSC1668.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL_9NfKoos5A5UDogAXzzwWbIHC7fFCrAgXd7pA9py7FFc9fw5SA86iMOk3bQs1v0-peQrC1_ey4BsV-4TbadzCj9vMdbK_i7VDxKPumON-GJSkn4Y4riR3F3SVOQgiK5nm-pw9OYJGdbA/s400/_DSC1668.JPG" width="163" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uskottava? :D</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Mukaani kaupasta tarttui ylläolevan kuvan Eckon MMA-shortsit ja ai että sitä fiilistä kun ne kiskaisin jalkaani salin pukkarissa. Sain siitä sen verran itsevarmuutta, että uskalsin ottaa valmentajani kanssa kisaamisenkin puheeksi, ja hän innostuikin halukkuudestani toden teolla.<br />
<br />
Peruskurssi on kohta ohi, ja kuulemma sen jälkeen alkaakin kovatreeni: 50 euron kuukausimaksulla pääsee nimittäin treenaamaan käytännössä niin paljon kun haluaa. Katsoin tuossa hieman aikatauluja, ja treenipäiviä totta tosiaan tulee viikkoon kiitettävästi ensi kuun alusta lähtien: maanantaina lukkopaini, tiistaina ja keskiviikkona vapaaottelu, perjantaina ja sunnuntaina lukkopaini. Lisäksi mikäli haluaa, on mahdollista osallistua thainyrkkeilyn peruskurssille (pienestä lisämaksusta) sekä käydä kahvakuulailemassa tai potkutyynyjä kurittamassa. Katsotaan nyt mihin aika ja rahkeet riittää, ja mulle ainakin henkilökohtaisesti se lepo ja perhe-elämä on sen verran tärkeää että pitää kyllä pitää maltti matkassa vaikka intoa onkin kuin pienessä kylässä. <br />
<br />
Sitten siihen eiliseen treeniin. Alkulämmittelyt olivat taas astetta haastavampia sekä rankempia katkarapuineen, pukkihyppyineen sekä reisihippoineen, ja luulot otettiin kyllä heti pois alasvientien astuessa kuvioihin jo lämmittelyjen aikana. Tekniikkaosiossa kerrattiin etu- ja takasuoraa, ja mulle uutena käytiin läpi etu- ja takakoukun sekä UFC:ssä käytettyjen kyynärpäälyönnin ja alakoukun (:D en ole varma oikeasta termistä, ylläri) tekniikoita. Olin suoraan sanottuna IHAN PASKA. Pelkällä kädellä huitelu kun ei valitettavasti tuo lyöntiin voimaa, ja mulle oli jotenkin ihan ylivoimaisen vaikeaa saada mun ylä- ja alakroppa kommunikoimaan keskenään. Saatoin vahingossa myös huitasta itseäni nenään alakoukkua yrittäessäni, että tosiaan vahvasti meni. :D Onneksi osaa nauraa itselleen.<br />
<br />
Loppuun matsattiin vähän vastustajaa vastaan pystyssä ja olin aivan pihalla. En saanut kuin yhden alasviennin tehtyä mutta toisaalta pysyin itsekin aika hyvin pystyssä vaikka pariksi sattui kahdesti mua isompi mies. Aika hakemista tosiaan oli mutta loppuun asti taisteltiin ja nyt lihaksisto taas kiittää.<br />
<br />
Kävelin ryhmämme toisen tyttöjäsenen kanssa autolleni, ja siinä jutustellessamme asetettiin itsellemme leikkimieliset (ja toivottavasti edes jollain tapaa realistiset) tavoitteet kilpailemisen suhteen: hän jo thainyrkkeilyä enemmänkin harrastaneena nousisi kehään ensi keväänä joko lukkopainin tai vapaaottelun merkeissä ja minä taas puolestani olisin vuorossa ensi vuoden syksyllä. Olin jo moista päässäni pyöritellytkin, mutta nyt sen ensi kertaa ääneen sanoneena ei auta muuta kuin pistää suunnitelma käytäntöön. <br />
<br />
<b>On se vaan hieno laji.</b> <br />
<br />
<br />Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-41292644279685374662015-10-07T22:29:00.000-07:002015-10-07T22:30:10.534-07:00Erikoisen hyvänmakuinen vihersmoothieKiitos <a href="http://pudotus.blogspot.fi/" target="_blank">Oman elämänsä pieni, suuri pudottaja</a> -blogille tästä uskomattoman herkullisesta, ja ennen kaikkea terveellisestä, smoothiereseptistä, jonka vihdoin sain aikaiseksi valmistaa eilisten treenien jälkeen. Ainesosia katsoessani olin kieltämättä ennakkoluuloinen, mutta lopputulos oli vaan jotain NIIN hyvää, että tästä tulee ehdottomasti uusi vakkari. :)<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>3 dl mantelimaitoa</b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>1 mitallinen heraproteiinia (n. 0,5dl, itse käytin jotain kaapista löytynyttä suklaanmakuista, toimi ihan hyvin sekin :)) </b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>puolikas banaani</b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>puolikas avocado</b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>6 kpl jäisiä pinaattikuutioita tai nipullinen tuoretta pinaattia</b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>(ruokalusikallinen viherjauhetta ja 1 tl marjaaronia -jauhetta, mitä ikinä se sitten onkaan) </b> </div>
<br />
<br />
Nuo viimeisenä listalla olleet superfoodit skippasin suosiolla, olen vielä niin noviisi sillä saralla etten raaski lähteä sijoittamaan moisiin, enkä siis todellakaan tiedä mitä noi edes on. Niitä kuitenkin voi oikeinkin hyvin kuulemma sekaan lisätä, joten niin tehköön ken mieliköön. <br />
<br />
Näillä mittasuhteilla saa aikaiseksi yhden lasillisen. Teen yleensä isomman satsin kerralla, jotta smoothieta on sitten valmiina kun mieli tekee, mutta tämän kanssa uskoisin, että tuoreus on valttia eikä jääkaapissa muhinut litku enää välttämättä olisi yhtä hyvää. <br />
<br />
Tähän väliin en myöskään voi olla hehkuttamatta maailman parasta blenderiä, nimittäin <b>Wilfan BL-1200</b> -mallia (löytyy myös uudempi, tehokkaampi versio). Aikaisemmin käytössäni oli OBH Nordican vehje, joka piti järkyttävää ääntä muttei saanut mitään aikaiseksi. Onnekseni se kärähti kuitenkin hyvinkin nopeasti ja pääsin vaihtamaan tähän. Muutamassa minuutissa on jättimäinen kulhollinen hyvää valmiina, ääni toki on kova mutta jäisetkään ainekset eivät tuota tälle tehovehkeelle vaikeuksia. Suosittelen!<br />
<br />
<br />Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-58931625363670256212015-10-06T00:42:00.000-07:002015-10-06T00:42:33.670-07:00Painonnoston tekniikkapaja SpeedstersilläAurinkhoista tiistaita kaikille yhtä lailla!<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Sen verran haluan kommentoida ennen asiaan menemistä edellisen postauksen runontynkää, että tosiaan saatiin melko huonoja uutisia viime viikon lopulla koskien isäämme, ja viikonloppu menikin sitten aika sumussa sunnuntaisia painonnostotreenejä lukuunottamatta.<br />
<br />
<i>On se liikunta vaan kumma juttu: täysillä keskittyminen ja tekeminen yhdistettynä endorfiinien aiheuttamaan euforiaan ovat ehdottomasti parhaita lääkkeitä elämän kaikissa alamäissä. </i></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7H1QR1ZW-PoP3hLxUXMtX05XwZita2R2AM22M-ZvSGS9aIN8EEjVKyLP8W-zMkSG_abO-BQ9A9Iz4FWl8e_ZCEfl0u7DDlP_escj0dRjwtGkXe8rugu4jGGucKPhVXADSx9Zt7hUMomLp/s1600/IMG_20151004_120849.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7H1QR1ZW-PoP3hLxUXMtX05XwZita2R2AM22M-ZvSGS9aIN8EEjVKyLP8W-zMkSG_abO-BQ9A9Iz4FWl8e_ZCEfl0u7DDlP_escj0dRjwtGkXe8rugu4jGGucKPhVXADSx9Zt7hUMomLp/s400/IMG_20151004_120849.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Parasta lääkettä.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br />
<br /></div>
<div>
Siskoni hyvä ystävä vuosien takaa toimii erinomaisena esimerkkinä siitä, kuinka harrastuksen voi muuttaa työksi, jota rakastaa. Laura "Luru" Niemelä on tuttu näky painonnostokisoissa ja onpa neidolla takataskussaan mm. SM-kultaa kyseisestä lajista. Lurun valmennettaviin kuuluu useampi tunnettu urheilija, näistä yhden mainitakseni on uusimpana repertuaariin liittynyt (rumpujen pärinää) kukas muu kuin iki-ihana Jonne Koski. Muutenkin Luru on tuttu nimi suomalaisessa crossfitskenessä, ja hän vetääkin painonnostopajoja ympäri Suomen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Uusi, Vihdin Nummelaan avattu Speedsters -sali (http://speedsterscoaching.com) tarjoaa puitteiltaan kaiken mitä urheilija tarvitsee – olit sitten vasta-alkaja, kuntoilija tai tosissaan treenaava. Hintataso on ainakin Tampereeseen – puhumattakaan pääkaupunkinseudusta – verrattuna varsin edullinen ja rahoillensa saa aivan sataprosenttisen varmasti vastinetta. Harmi kun ei näin tamperelaisena viitsi päivittäin tuota noin 175 kilometrin matkaa ajella, muuten varmaan asuisin tuolla!<br />
<br />
<b>Valmentajana Luru on ihan uskomaton. Meitä oli sunnuntaisessa tekniikkapajassa kuusi, ja voin sanoa, etten kaksivuotisen crossfit -"urani" aikana ole koskaan saanut yhtä henkilökohtaista opastusta. </b><br />
<br />
Kuten arvata saattaa, raskaus on jättänyt jälkensä tekniikkani sekä keskivartalon pitoon, joten korjattavaa kyllä riitti, ja sain oikeastaan lähteä aivan alusta rakentamaan liikeratoja ja korjaamaan juurtuneita virheitä (joista Luru kyllä spottasi jokaikisen). Muut ryhmäläiset olivat kokeneita nostajia, mutta silti ei missään vaiheessa tullut minkäänlaista alemmuuskompleksia, ja Lurun osaavissa käsissä alkoivat muuvit mullakin pikkuhiljaa kulkemaan paremmin kuin koskaan ennen. Tekemistä riittää vielä moneksi aikaa, mutta nyt osaa taas ihan uudella tavalla kiinnittää huomiota niihin pieniin virheisiin, jotka aiemmin veivät suunnattomasti tehokkuutta pois liikkeen suorittamiselta.<br />
<br />
Painonnosto lajina on varmaan yksi kokonaisvaltaisimmista, ja vaikken tehnyt erikseen yhtäkään vatsalihasliikettä, punnerrusta tai vaikkapa leukaa, olen ollut maanantaiaamusta lähtien ihan kokovartalokipsissä. Oli kiva mennä eilen illalla painimaan kun jokainen lihas huusi hallelujaa kun joku vähänkään hipaisi niitä. :D<br />
<br />
Jos ei koskaan ole koskenutkaan tankoon ja jännittää tunnille menoa, voin sanoa että se on paljon helpompi lähtökohta kuin mikä mulla oli sunnuntaina. Jos on useamman vuoden nostanut väärällä tekniikalla ja pitänyt vielä vuoden taukoakin siihen samaan syssyyn niin on varmasti paljon vaikeampi oppia pois virheistään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Kaikki siis vaan rohkeasti testaamaan – siihen jää koukkuun!<br />
<br />
Koin myös aikamoisen ahaa -elämyksen kun laitoin ensimmäistä kertaa jalkaani ihan oikeat painonnostokengät. Aikaisemminhan olen käyttänyt Reebokin Nano -crossfitkenkiä oli treeni mikä tahansa, ja ne ovatkin palvelleet tosi hyvin, mutta ero oli silti huomattava vetäessäni jalkaani tuliterät <b>Do-Winin painonnostokengät </b>(jotka Luru ovelasti onnistui mulle myymään ennen tuntia :D).<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJWWSZFdNg5LefPum6Fq99QyU-Hv-GZcaJq88xV3r-PC71FWoRdI75Q6ovSohQBL-EAhd9sBn2_soDzBLgptU8frsZQJIFKVlRGoCU3eRmBcclnd9dYiLgBLcmdhV2IfTeW4taJOJ1zNt2/s1600/_DSC1635.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJWWSZFdNg5LefPum6Fq99QyU-Hv-GZcaJq88xV3r-PC71FWoRdI75Q6ovSohQBL-EAhd9sBn2_soDzBLgptU8frsZQJIFKVlRGoCU3eRmBcclnd9dYiLgBLcmdhV2IfTeW4taJOJ1zNt2/s400/_DSC1635.JPG" width="223" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb4H154OWypWXrEwvwhjS2fjd3rn0OlVIkHbzYahkCPVICxDOhtp_iGS1p74EhMU2SS-liLl8RiiUdpP7QOMwgXYwnOT1XmQYucyjcqkiT84GlSu262Ju4Cwe-p9Pwo6pHDlwMbRaBQFdR/s1600/_DSC1634.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb4H154OWypWXrEwvwhjS2fjd3rn0OlVIkHbzYahkCPVICxDOhtp_iGS1p74EhMU2SS-liLl8RiiUdpP7QOMwgXYwnOT1XmQYucyjcqkiT84GlSu262Ju4Cwe-p9Pwo6pHDlwMbRaBQFdR/s400/_DSC1634.JPG" width="223" /></a></div>
<br />
<br />
Merkkinä Do-Win oli mulle aivan tuntematon ja kuosikin oikein kunnon old school, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Jälkikäteen Googleteltuani selvisi, että kyseessä on mm. Kiinan maajoukkueen virallinen nostokenkä, ja että esimerkiksi Jenkeistä samaa kenkää löytyy Rogue -merkkisenä (joka on hyvinkin tuttu merkki crossfitin kautta). Hauska yksityiskohta kengässä on myös se, että kanta on millin korkeampi kuin muilla ja sen sisus on puuta. Liekö sillä sitten merkitystä, painonnostokenkänoviisina en osaa sanoa, mutta luotin Lurun sanaan ja otin kengät samantien käyttöön.<br />
<br />
Jokaikisessä harjoitteessa tunsin eron: paino oli paljon helpompi jakaa tasaisesti päkiälle ja kannalle ja tangon ollessa pään päällä esimerkiksi tempauksessa, valakyykyssä tai työnnössä, oli asento PALJON tukevampi kuin ennen. Kyseessä ei välttämättä ole ihan se ensimmäinen satsaus lajia aloitettaessa (varsinkaan jos tulee mukaan lajin saloihin crossfitin kautta niin kuin minä, olen pärjännyt tähän asti vallan mainiosti ilmankin), mutta kun nostamisen makuun pääsee, kannattaa ehdottomasti sijoittaa! <b>Lurun sanoin, kun ostaa laadukkaat nostokengät, on ne käytännössä ikuiset.</b><br />
<br />
Koko tuon kaksituntisen rykäisyn keskityin ihan täysillä ja annoin kyllä kaikkeni. Väsymys painoikin sitten koko loppupäivän, ja illalla katsoessamme edellisyön UFC -pläjäystä missasin sopivasti koko setin pääottelun Gustafssonin ja Cormierin välillä nukahtaessani sohvalle kuin tukki.<br />
<br />
Eilisiin painitreeneihin lisähaasteensa toi tosiaan ERITTÄIN kipeät lihakset ympäri kroppaa. Lihasjumit unohtuivat kuitenkin hyvin nopeasti jo alkulämmittelyn aikana: en osaa selittää selkeästi tekemiämme juttuja mutta sen lisäksi, että ne olivat todella raskaita, olivat ne myös helvetin vaikeita. Siirtyessämme käymään läpi uusia tekniikoita, vaikeustaso nousi vielä entisestään ja voin kyllä olla itsestäni TODELLA ylpeä, jos joskus osaan hyödyntää opittuja tekniikoita ihan oikeaa vastustajaa vastaan :D.<br />
<br />
Alku näytti ihan hyvältä. Opettelimme uutta, pitävämpää versiota half guardista, ja sen opinkin melko nopeasti. Mitä sen jälkeen tapahtui, en enää edes muista. Liikkeen nimestä ei hajuakaan, eikä sen osasista. Loppupositio oli tarkoitus olla side mount mutta mitä kaikkea siihen päästäkseen piti tehdä – en vaan yksinkertaisesti muista vaikka sen kertaalleen onnistuinkin treeneissä tekemään.<br />
<br />
<b>Lajin vaikeus on ehdottomasti sen suola</b>: on miljoona eri tapaa tehdä asioita, ja tieto siitä, että olemme vasta raapaisseet hieman pintaa, saa mut janoamaan lisää. Ne onnistumisen fiilikset, joita jokaikisissä treeneissä tulee on vaan jotain niin mahtavaa. AH I'm definitely in love.<br />
<br />
<br />
Kuulkaa ihmiset, vaikka aamut on pimeitä ja pikkasen jo kylmiäkin, tehkää niin kuin meidän koiratkin tekee: <i><b>nauttikaa syksystä, se on tuolla ulkona nyt parhaimmillaan.</b></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitlYUovyBeb3LB95o0tKyDQd21vQIlsRPBy5_tUEsv3qMoBl7OzXK1cBo8Z7iX47L9KYADLoZRjIDseEKcD3ViRzffysHLRrv2gYmwPP9J2RgRj5br1auPPJctr5DSXASPmlTvKQnCxpMj/s1600/_DSC1643.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br />
</a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitlYUovyBeb3LB95o0tKyDQd21vQIlsRPBy5_tUEsv3qMoBl7OzXK1cBo8Z7iX47L9KYADLoZRjIDseEKcD3ViRzffysHLRrv2gYmwPP9J2RgRj5br1auPPJctr5DSXASPmlTvKQnCxpMj/s1600/_DSC1643.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitlYUovyBeb3LB95o0tKyDQd21vQIlsRPBy5_tUEsv3qMoBl7OzXK1cBo8Z7iX47L9KYADLoZRjIDseEKcD3ViRzffysHLRrv2gYmwPP9J2RgRj5br1auPPJctr5DSXASPmlTvKQnCxpMj/s640/_DSC1643.JPG" width="640" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitlYUovyBeb3LB95o0tKyDQd21vQIlsRPBy5_tUEsv3qMoBl7OzXK1cBo8Z7iX47L9KYADLoZRjIDseEKcD3ViRzffysHLRrv2gYmwPP9J2RgRj5br1auPPJctr5DSXASPmlTvKQnCxpMj/s1600/_DSC1643.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsilzZan2yKO3t-C5hHeVHmvABajEiRW3T610vDNqA7jASspcWROa2IzhZNiARbzOqh2ibprUo6p5TL-rkcftnkiPaNKnlLg04SG0FTJVdkD0gNNc_uhhQqA1RKvjgEV_gnOE-NTiQdcNb/s1600/_DSC1647.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsilzZan2yKO3t-C5hHeVHmvABajEiRW3T610vDNqA7jASspcWROa2IzhZNiARbzOqh2ibprUo6p5TL-rkcftnkiPaNKnlLg04SG0FTJVdkD0gNNc_uhhQqA1RKvjgEV_gnOE-NTiQdcNb/s640/_DSC1647.JPG" width="640" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitlYUovyBeb3LB95o0tKyDQd21vQIlsRPBy5_tUEsv3qMoBl7OzXK1cBo8Z7iX47L9KYADLoZRjIDseEKcD3ViRzffysHLRrv2gYmwPP9J2RgRj5br1auPPJctr5DSXASPmlTvKQnCxpMj/s1600/_DSC1643.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsilzZan2yKO3t-C5hHeVHmvABajEiRW3T610vDNqA7jASspcWROa2IzhZNiARbzOqh2ibprUo6p5TL-rkcftnkiPaNKnlLg04SG0FTJVdkD0gNNc_uhhQqA1RKvjgEV_gnOE-NTiQdcNb/s1600/_DSC1647.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"> </a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9Ms90VtxNHaaKF-lz7xUmeRiGLVVW9psL-lgc92N6Kkj63VPfa9HKiWIlGZkIcq8Gq6-O0RUxlD1Sqbqs_2JpweyWrrMqUwdfk9N-qvbUJlh4du7wXmpKZHbphq4CfD2rRcmK6k6zUmLr/s1600/_DSC1661.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; display: inline !important; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="356" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9Ms90VtxNHaaKF-lz7xUmeRiGLVVW9psL-lgc92N6Kkj63VPfa9HKiWIlGZkIcq8Gq6-O0RUxlD1Sqbqs_2JpweyWrrMqUwdfk9N-qvbUJlh4du7wXmpKZHbphq4CfD2rRcmK6k6zUmLr/s640/_DSC1661.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTF-bBG3_hGqG7QYT8hDm-P33ht4M5JA29ld61wgauzsC0oRD01zeM2jvzYuAs2HZvnhc4AkEx1-jDG_wShsNZ6QBXZwPTftVW877fJ2uH9uHkTZZ5K9PDvDfdsDRH5_tBwmj4MtOdAlA9/s1600/_DSC1658.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTF-bBG3_hGqG7QYT8hDm-P33ht4M5JA29ld61wgauzsC0oRD01zeM2jvzYuAs2HZvnhc4AkEx1-jDG_wShsNZ6QBXZwPTftVW877fJ2uH9uHkTZZ5K9PDvDfdsDRH5_tBwmj4MtOdAlA9/s640/_DSC1658.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2lvXhBl3qBw9GmwNJNoUdC0BKA686iq2Zd1adb_kzEzKX3Z7Iu8JbnGRtYaDBjeTxl5pcB5uQlollWjBkwQELBZuEzBU9sypNNMBH2XfkegVFtW069tcAm1BqhdLRjNXKXhS3cBNSat-A/s1600/_DSC1657.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2lvXhBl3qBw9GmwNJNoUdC0BKA686iq2Zd1adb_kzEzKX3Z7Iu8JbnGRtYaDBjeTxl5pcB5uQlollWjBkwQELBZuEzBU9sypNNMBH2XfkegVFtW069tcAm1BqhdLRjNXKXhS3cBNSat-A/s640/_DSC1657.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkSGHu-rzrmzu4970nUCLOLcOwvhgkbk94O8r851x2lNQTY9ZW-XePD99mRSX2JQlO9vv03oubpjiuqx1FT_isQcjnHeA7-ANOmU49FhGEV7-cWNMNyrV-BmJp8gGJr5C5_ETLn0fTE6DQ/s1600/_DSC1656.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkSGHu-rzrmzu4970nUCLOLcOwvhgkbk94O8r851x2lNQTY9ZW-XePD99mRSX2JQlO9vv03oubpjiuqx1FT_isQcjnHeA7-ANOmU49FhGEV7-cWNMNyrV-BmJp8gGJr5C5_ETLn0fTE6DQ/s640/_DSC1656.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvLK-l0mA0MaZS9xWW5UgRgZc26hd6yldCJsgF29DXPO1z6UWebjuN-3uk5InEq0Yw20n8sAE4fzk_XjDYfkRwAqqiSovzgXyzU3i74Pa4ifyM23QsiINN-IpkUsxSQqOjLVsROQoDjeof/s1600/_DSC1640.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvLK-l0mA0MaZS9xWW5UgRgZc26hd6yldCJsgF29DXPO1z6UWebjuN-3uk5InEq0Yw20n8sAE4fzk_XjDYfkRwAqqiSovzgXyzU3i74Pa4ifyM23QsiINN-IpkUsxSQqOjLVsROQoDjeof/s640/_DSC1640.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-84705398406647969312015-10-02T09:40:00.000-07:002015-10-02T09:42:50.335-07:00To My Dear Dad<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>So many words unsaid,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>so many things still for us to do.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Oh how I hope words could explain</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>how proud I am of you.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>You're the one true fighter,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Bravest of the Brave.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>This battle is just too hard to beat,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>but dad I am proud to carry on your name.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>You gave me more I could even wish for,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>thanks to you I am what I am today.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>I would give everything I have,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>if I could just make you stay.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Dad I really don't want you to go,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>but please, hear me out, I want you to know.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Wherever your are,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>you'll be in my heart.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Love you forever.</i></div>
<br />Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-16740362306037781972015-10-01T01:36:00.000-07:002015-10-01T01:37:32.003-07:00KuulumisiaPieni tauko tähän ehti taas muodostua, toivottavasti pystyn vastedes pitämään vähän paremmin kiinni aktiivisesta postaustahdista :)<br />
<br />
Flunssa piti mua kourissaan aina perjantaihin asti, ja täysin nuhattoman päivän vietettyäni päätinkin mennä illalla treeneihin. Päätös oli aivan loistava, treenit menivät taas ihan mielettömän hyvin ja opin jälleen paljon uutta. Kotiin piti päästä miekkosen kyydillä, mutta treenisalilta ulos putkahdettuani ei häntä näkynyt missään. Puolisen tuntia hikisenä ulkona hytistyäni automme kurvasi eteeni, ja sisällä odotti yllätys: Helsingissä asuva siskoni oli jäänytkin Tampereelle koulutuksensa päätteeksi ja he olivat yhdessä mieheni kanssa sopineet, että Viljami menee toiselle siskolleni hoitoon ja me lähdemme ulkoilemaan. No mikäs siinä sitten, treenieuforioista nautiskellessani innostuin toden teolla ja luovutettuani Viljamin siskoni hellään huomaan suuntasimme meille ja aloimme kiireen vilkkaa laittautua, jottei lähtömme venyisi ihan yömyöhään.<br />
<br />
Kaupunkiin päästyämme menimme Roskaan, jossa en ollut koskaan ennen käynyt. Roskassa soi ihan mielettömän hyvä musiikki ja muutenkin paikka vaikutti kaikessa yökerhomaisuudessaankin eniten mun tyyliseltä versus oikeastaan mikään muu Tampereen "klubeista". Ainoa miinus oli, johtuiko perjantaista vai mistä, että paikan keski-ikä oli 18. Se söi vähän fiilistä ja lähdimmekin melko piakkoin jatkamaan matkaa Ilonaan, jossa toki oli vanhempia kävijöitä mutta joka ei kyllä millään lailla muuten miellytä. Siskollani olisi ollut kovastikin meno päällä, mutta me mieheni kanssa emme oikein viihtyneet. Näin ollen kahteen asti sinniteltyämme päätimme suunnata mäkkärin kautta kotiin.<br />
<br />
Vähän jäi sellainen mitäänsanomaton fiilis koko illasta, vaikka pääpiirteittäin hauskaa olikin. <i>Am I too old for this shit? </i><br />
<i><br /></i>
Lauantaina olo oli todella paha vaikka en edes juonut paljoa. Meidät oltiin kutsuttu Lapualle kummipoikamme syntymäpäiville, joten itsesäälille ja rypemiselle ei jäänyt minkäänlaista sijaa. Ajomatkaahan kyseiseen kyläpahaseen kertyy mukavat kolmisen tuntia suuntaansa, joten voitte kuvitella että olo yltyi melko tukalaksi takapenkille istahtaessani. No, täysin oma vikahan se oli, joten ei auttanut kuin niellä väsymyksensä ja vääntää sosiaalihymy naamalle.<br />
<br />
Yleensä Viljami nukkuu autossa kuin tukki, mutta nyt jostain syystä uni ei pikkuherralle maistunut. Tarjoamani maitokaan ei oikein tuntunut miellyttävän, joten perille päästyämme pisti jäbä aikamoisen show'n pystyyn. Pulloon ei keskitytty, nukkumaan ei suostuttu menemään. Mun aika meni oikeastaan makkarissa beibiä rauhoitellessa (jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei se kyllä ihan kauheasti haitannut) ja visiittimme jäi kokonaisuudessaan aivan liian lyhyeksi. Suunnatessamme takaisin kotimatkalle kului ehkä kaksi minuuttia kun pieni, suloinen tuhina alkoi kuulua vieressäni olevasta turvakaukalosta, ja se jatkuikin koko matkan aina kotiin saakka.<br />
<br />
Sunnuntaina heräsimme auringonsäteiden kutitteluun kasvoillamme ja päätimmekin siltä istumalta napata beibin sekä koirat ja lähteä lenkille. Harmittaa kun jäi puhelin kotiin enkä saanut yhtään kuvaa lenkiltämme – syksyn ruska, kirpeä keli sekä aurinko yhdessä loivat nimittäin aika upeat raamit jolkottelullemme.<br />
<br />
Loppusunnuntai menikin sitten aikalailla sumussa, ja nukahdimme jo joskus ysin aikaan illalla – mikä oli toisaalta hyvä, sillä aamulla olikin sitten vuorossa nelikuukautisneuvola.<br />
<br />
Maanantaiaamuna heitettyäni mieheni työmaalle käänsin automme kohti Tipotien neuvolaa. Vastassa oli aivan uusi neuvolantäti, joka oli aivan mahtava. Juttelimme pitkät tovit siitä, kuinka imetystaipaleeni tyssäsi kuin seinään sekä muutenkin kävimme läpi pienen perheemme kuulumisia. Painoa oli nelikuisella Viljamilla kasassa 7505 grammaa ja pituutta 62,3 cm. Pituus oli tippunut miinuskäyrälle, ja käytyämme lääkärintarkastuksessa tädin jutustelun jälkeen jäi minulle hieman huolestunut olo. Aiemmin on aina painotettu, että tässä iässä on aivan normaalia, että käyrät heittelevät eikä kasvu ole tasaista. Nyt kuitenkin lääkäri sanoi, ettei se olekaan ihan siellä missä pitää, ja vaikka painoa tuleekin hyvin niin pituuskin pitäisi saada takaisin oikeille käyrille. Saatiin käsky siirtyä kiinteiden maisteluista kunnon ateriointiin, jotta asiaan tulisi toivottu muutos. Toivotaan nyt, että seuraavalla käynnillä kääpiömme pituuteenkin ollaan tyytyväisiä.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikQzbRr4BhAv3BmZK4vWbaSrUCwwaGqy0T-RBHPDCdF2ILSyxi7rW3zofycvV4IE525clTHd50H96pKEWhGLxjGm1upIxdngYLtw12SEd0nhiuNYMZrpX9IZPCHC-fOSZxYOcINgmEC_vo/s1600/_DSC1617.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikQzbRr4BhAv3BmZK4vWbaSrUCwwaGqy0T-RBHPDCdF2ILSyxi7rW3zofycvV4IE525clTHd50H96pKEWhGLxjGm1upIxdngYLtw12SEd0nhiuNYMZrpX9IZPCHC-fOSZxYOcINgmEC_vo/s400/_DSC1617.JPG" width="223" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgofZF5AING16Ut2yCN0tzINYboKoLcXLCSnhKPsyJVK3cZ0VDHLImPdeRVTqiHrYxv-mT8q1T_RNLEerH-O_JO3d_upceZj0ETuX_kdQqs3HjrTct5Kw4rxEd_Mv-p5wgLCYZFiLhkuC-i/s1600/_DSC1631.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgofZF5AING16Ut2yCN0tzINYboKoLcXLCSnhKPsyJVK3cZ0VDHLImPdeRVTqiHrYxv-mT8q1T_RNLEerH-O_JO3d_upceZj0ETuX_kdQqs3HjrTct5Kw4rxEd_Mv-p5wgLCYZFiLhkuC-i/s400/_DSC1631.JPG" width="223" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Mitä treenaamiseen tulee, niin vaikeustasossa on tapahtunut ihan huomattava harppaus sitten edellisten viikkojen eikä pieniltä nirhaumiltakaan ole enää voinut välttyä. Sekä maanantain että keskiviikon treeneissä meidät käskettiin viemään harjoitustilanteetkin ihan loppuun asti niin, että suoritus loppui vasta, kun olet dominoivassa asemassa (kuten mountissa tai lopettamalla esimerkiksi kuristamalla). Maanantaista selvisin vielä ihan kunnialla mutta eiliset pystyottelutreenit olivat TODELLA haastavat. Harjoittelimme selkään menoa pystyasennossa käyttämällä käsivetoa, sekä alasvientiä, ja siitä edelleen mountiin pääsyä. Tämän vielä händläsin ihan hyvin kunhan hiffasin oikean liikeradan mutta loppupaineihin siirryttyämme olin aivan helisemässä. Muutaman kerran pääsin ohittamaan vastustajan guardin ja kerran jopa menemään selkään ja viemään alas sekä mountaamaan, mutta muuten olin kyllä ihan pihalla. Tästäkin huolimatta jäi jälleen superhyvä maku suuhun treeneistä ja onnistumisen tunteiltakaan ei voinut välttyä, vaikkakin niitä oli vähän vähemmässä kuin aiemmin.<br />
<br />
Nyt lihakset huutaa hallelujaa ja muutenkin tunnen kyllä ansainneeni vapaapäiväni liikunnasta. :) Äsken ostin itselleni junaliput, jotta pääsen 10.10. järjestettävään Helsinki Showdown -crossfittapahtumaan! Sieltä sitten taas ihan uudenlaista motivaatiota kun pääsee katsomaan supertikissä olevia mimmejä ja miehiä.<br />
<br />Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-22439643896523111742015-09-22T00:48:00.001-07:002015-09-22T00:48:29.735-07:00Kyllä se vaan kostautuu.Nimittäin tollanen ylenpalttinen rilluttelu. Kuten aiemmin jo mainitsin, päästiin miekkosen kanssa pitkästä aikaa yhdessä ulkoilemaan tuossa lauantaina.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVjE13fMtRArMKlGovj0L4fTEfIbJYogPcyzJesbyhZExt3nWKRh3SfE_ecgYjggQsGtPdfVnw-Lm86GK-brhe5d60dJKTHqx-JtWQdNJRfRK0Z6y9J1UnFrmn3IJOH-gIRJxEvXNz3QtB/s1600/IMAG2398.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVjE13fMtRArMKlGovj0L4fTEfIbJYogPcyzJesbyhZExt3nWKRh3SfE_ecgYjggQsGtPdfVnw-Lm86GK-brhe5d60dJKTHqx-JtWQdNJRfRK0Z6y9J1UnFrmn3IJOH-gIRJxEvXNz3QtB/s400/IMAG2398.jpg" width="226" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vanha hame meni päälle!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tampereen Kalevaan on auennut tässä ilmeisesti taannoin (tai no, olen käytännössä ollut pois rillutteluskenestä yli vuoden muutamaa nopeaa piipahdusta lukuunottamatta, joten en osaa sen tarkemmin selventää mitä tuo taannoin tässä tapauksessa tarkoittaa :D) muutama uusi paikka, jotka halusimme käydä ihan ensimmäisenä testaamassa.<br />
<br />
Astuttuamme sisään Huurteeseen, tuli heti jotenkin kotoisa fiilis. Palvelu oli erittäin miellyttävää, hinnat alhaiset ja sisustus rennon rempseä. Huurteen burgereita on myös kehuttu vuolaasti mutta kurnivista mahoistamme huolimatta saimme pidettyä päämme ja säästelimme nälkäämme seuraavaan paikkaan, jonne suuntasimmekin pian tuoppimme imaistuamme.<br />
<br />
Gastropub Kalevan julkisivu oli jokseenkin luotaantyöntävä, ja sijainti muutenkin melko syrjäinen. Myös paikan nettisivut ovat luokkattoman huonot ja sekavat, etenkin mobiililaitteella käytttäessä. En ehkä olisi moiseen eksynyt ulkoisten puitteiden valossa, ellei yksi ystävistämme olisi paikkaa kehunut ja sieltä meille pöytää varannut. "Ei ole koiraa karvoihin katsomista" piti onneksi paikkaansa tässäkin tapauksessa ja sain taas hieman nuhdella itseäni ennakkoluuloisuudestani.<br />
<br />
Palvelu oli hyvää ja hintataso edullinen (kallein annos, härän ulkofileepihvi oli noin 24 euroa). En ole aiemmin tutustunut sen kummemmin gastropub -käsitteeseen mutta ilmeisesti sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että alkupaloja on listalla yli tuplamäärä verrattuna pääruokavaihtoehtoihin. Päädyimme jakamaan viisistään muutaman eri alkuruoan, ja tämä osoittautuikin oivaksi taktiikaksi. Tilasimme <b>leipäsiilin appenzellerillä ja rosmariinivoilla</b>, <b>sinisimpukoita valkoviinissä pastis-korianterimajoneesilla sekä katkaravut pil-pil. </b>Sinisimpukoita en ollut koskaan ennen maistanut ja suurena etanoiden ystävänä en yllättynyt, että maku miellytti todella paljon. Leipäsiilistä meillä kenelläkään ei ollut mitään hajua, ja kun pöytään kannettiin leipä, joka näytti siililtä käväisi kaikkien mielessä pieni epäilys. Kun ensimmäiset palaset pyörivät suissamme, olimme kaikki ällikällä lyötyjä – ehdottomasti kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi parhaista alkupaloista EVÖ.<br />
<br />
Kuten aiemmin mainittu, pääruokavaihtoehtoja ei kauhean montaa ollut ja päädyin syömään halloumjuustosalaatin. Halloum on mun ehdotonta herkkua ja ruokana moinen salaatti on hyvin vaikea pilata, joten mitään valittamista ei kyllä ollut. Seurueessamme herkuteltiin tämän lisäksi härän piffillä, joka ainakin mediumina oli aivan täydellisesti paistettu ja maultaan hyvä, sekä porsaanniskalla, joka sekään ei jättänyt kylmäksi. Ainoaksi pettymykseksi muodostuivat pastat sekä etanat, jotka eivät syöjiltään paljon kehuja keränneet. Pasta on kyllä mielestäni aina iso riski, eikä kyllä tarjoa ikinä mitään kotioloja kummempia makuelämyksiä, joten negatiiviset kommentit eivät nekään päässeet yllättämään.<br />
<br />
Syötyämme (ja juotuamme…) suuntasimme vanhaan tuttuun Salhojankadun pubiin, joka aikoinaan oli ihan vakiopaikkojamme. Muutaman siinä otettuamme päätimme lähteä Barmacyyn, jota voin kyllä suositella ihan kaikille Tampereen yöelämässä kävijöille. Paikka on pieni ja tunnelmallinen, ja kun sisään astuu, tuntuu kuin olisi matkannut jonnekin kauas. Kyseessä on suomalais-ulkomaalainen (en tiedä mistä toinen omistajista on kotoisin) drinkkibaari, josta saa mitä mielikuvituksellisimpia juomia sekä ihan ylivoimaisia mojitoja. Kuten arvata saattaa, harvoin kyseisestä paikasta pääsee humaltumatta etenemään. Kannattaa käydä!<br />
<br />
Barmacyn vieressä meitä seuraavaksi kutsui Cafe Europa, joka toimii erinomaisesti niin lounaspaikkana kuin kapakkanakin. Sangriakannu on ehdoton mikäli Europaan suuremmalla porukalla suuntaa. Paikka on erityisesti opiskelijoiden ja vaihtareiden suosiossa, joten ilmapiiri on erittäin kansainvälinen ja fiilis hyvä.<br />
<br />
Osa seurueestamme jatkoi matkaansa seuraaviin koettelemuksiin mutta me päätettiin hypätä taksiin ja suunnata kotiin (tai oikeammin mieheni raahasi mut taksiin ja mä kiukuttelin :D). <i>Tiedättekö sen laskuhumalaisen olotilan kun mikään ei miellytä ja kaikki tuntuu kakalta vaikka olisi ollut kuinka hyvä ilta?</i> Mä tiedän. Kun alettiin seurustelemaan seitsemän vuotta sitten, me riideltiin lähes poikkeuksetta AINA baarin jälkeen. Koskaan ei syy ollut sen kummempi kuin yksi väärä sana tai katse, ja mökötys sekä vihanpito jatkui vielä seuraavanakin päivänä. Nykyään kun tällaisia tilanteita tulee (tosin ERITTÄIN harvoin), osataan me jo nauraa tyhmyydellemme sekä tilanteen järjettömyydelle. Näin oli tälläkin kertaa, ja päädyttiin viettämään yksi hauskimmista krapulapäivistä aikoihin.<br />
<br />
Olo oli paha ja fiilis pääsi siitä vielä vähän lisää tummumaan, kun maanantaiaamuna heräsin kauheaan flunssaan ja kipeään oloon. Sen siitä saa kun juoksee kylillä pikkumekossa ja nukkuu sitten vielä ikkuna auki. Jouduin siis skippaamaan treenit, ja sekös vasta harmitti. Pahinta on, etten voi syyttää tästä kuin itseäni. Yhden illan hauskuus puree samantien omaan nilkkaan, ja hyvä alku otti pienen osuman.<br />
<br />
Ei auta kun levätä, vetää C-vitamiini-OD:t ja motivoitua hyvän kirjallisuuden parissa. Toivottavasti huomenna olisi jo back in the game.<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizQuuCMFWgPHCsynpF1WKNfMUyN_MIVNsWl518uBCaKIHH2P2dy_TKX6bt6OvNTxE05oqLAQ_ag1lnhqzKifoc_ZvVY3CHX0VeCy1Ks0AsmR97-it_3JcUyNWkxavglXUK8MAbciAPU1SX/s1600/_DSC1612.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizQuuCMFWgPHCsynpF1WKNfMUyN_MIVNsWl518uBCaKIHH2P2dy_TKX6bt6OvNTxE05oqLAQ_ag1lnhqzKifoc_ZvVY3CHX0VeCy1Ks0AsmR97-it_3JcUyNWkxavglXUK8MAbciAPU1SX/s640/_DSC1612.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ronda Rouseyn My Fight Your Fight. Suosittelen ihan jokaiselle, lajiin tai elämäntilanteeseen katsomatta.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-7723383025064644792015-09-18T11:25:00.000-07:002015-09-18T11:25:12.532-07:00Myöhäisillan hehkutuksetOli pakko tulla vielä pikaisesti lukkopainitreenien jälkeen hehkuttamaan! Olen niin täpinöissäni etten muista yhtäkään harjoittelemamme muuvin nimeä mutta käytännössä vähän kuristeltiin ja opittiin myös uusi mount, jossa pötkötellään kyljellään lähes vastustajan kaulan päällä. Erinomainen selitys, eikö :D Yritin kaivaa videota tai kuvaa aiheesta mutta vähän huonot lähtökohdat löytää mitään kun ei tosiaan muista nimityksiä. No mutta enivei, oli superkivaa oppia taas uutta mutta vielä kivempaa oli se, mitä tapahtui treenien päätteeksi. <br />
<br />
Valmentajamme ilmoitti, että tästä eteenpäin alamme aina treenien lopussa sparraamaan toisiamme tehtäväpainin muodossa: tarkoittaa siis sitä että molemmilla osapuolilla on jokin tehtävä, jonka suoritettuaan osat vaihtuvat. Kun erä päättyy, vaihtuu pari.<br />
<br />
Tänään tehtävänä oli, että side mountissa päällä olevan täytyi tehdä kaikkensa pitääkseen vastustaja allaan ja alla olevan piti puolestaan sitten tietysti tehdä kaikkensa päästäkseen pois mountin yliotteesta ja saadakseen guardin. No, alla ollessani en kauhean vahvoilla ollut, kolmea kanssatreenaajaa vastaan painiessani onnistuin yhdelle saamaan half guardin (mikä ei sekään kyllä huono ollut, vastassa oli nimittäin paaaljon minua isompi mies). Kun vuoroni tuli mountata, ainoastaan yksi neljästä onnistui saamaan guardin. Erityisesti viimeisestä olen TODELLA ylpeä, vastassa oli nimittäin tosi treenattu, isokokoinen mies, joka teki piruvie kaikkensa muttei silti onnistunut pakenemaan. Enkä edes räpeltänyt kauheasti, käytin opeteltuja tekniikoita ja kävipä valmentajakin kehaisemassa taisteluani. Erän loputtua oli parini myönnettävä tappionsa ja hölmistyneenä hän kehui kuinka yllättävän hyvin olin hänet saanut pidettyä aisoissa.<br />
<br />
AIVAN järjettömän hyvä fiilis!Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-39461798213474725212015-09-18T01:30:00.002-07:002015-09-18T01:30:59.017-07:00Mutsi kokkaa: kastike kuin kastike – näin et voi epäonnistuaKaikki lähti siitä, kun jäin koukkuun kuuluisaan <a href="http://www.makuja.fi/reseptit/avokadopasta-a-la-alexander-gullichsen/" target="_blank">avokadopastaan.</a> Siinä pastakastike tehdään erilliseen kulhoon ja kuumat ainekset kuten kana ja pasta heitetään käytettyjen kastikeaineksien sekaan pyörimään ja maustumaan. Maku on sata kertaa parempi kuin normaalisti paistinpannulla paistettu sössö, joten aloin soveltaa tätä tekniikkaa myös muussa kokkaamisessa.<br />
<br />
Esimerkiksi jauhelihakastikkeen kastikeosuudesta saa aivan mielettömän makuisen niin, että jlihan ruskistuessa pannulla heitetään erilliseen astiaan:<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>kaksi tai useampi tomaatti</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>tuoretta basilikaa</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>loraus öljyä</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>mustapippuria</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>1 chili (tai useampi, riippuu tietysti tulisuudensietokyvystä ;))</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>ripaus suolaa</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>valkosipulin kynsi</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>(loraus kermaa)</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
Sitten vaan sauvasekoittimen töpseli seinään ja surrur ainekset sekaisin. Itse tykkään kastikkeesta, jossa on vähän tekstuuria, joten ei kannata villiintyä sen sauvan kanssa eikä pilkkoa tomaatteja liian pieniksi, jotta kastike ei mene aivan litkuksi (toki hyvää se niinkin on). Valmiin kastikkeen voi joko kaataa pannulle lihaksien seuraksi hieman kiehahtamaan tai sekoittaa erillisessä kulhossa pastan kanssa. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Nyt ei ole valitettavasti kuvaa tästä herkusta mutta tähän säkkisikaan kannattaa uskoa ;).</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-39431964675977488772015-09-17T23:39:00.001-07:002015-09-17T23:39:30.114-07:00Tokat vapaaottelutreenit...<br /><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqBWw3fYdQXqKnYX7GNLYJOfNbRuHuSLv3rYpTwU0OOB3OMHBUfe3j-ir7BcJCuP7HIU52GVTTLzM8tvZl9cOJvdV3adyxJVBEljaBgSEO0FUPcbqmv_RmsWP4lRdGSvsD58ej4LnIqOID/s1600/IMAG2375.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqBWw3fYdQXqKnYX7GNLYJOfNbRuHuSLv3rYpTwU0OOB3OMHBUfe3j-ir7BcJCuP7HIU52GVTTLzM8tvZl9cOJvdV3adyxJVBEljaBgSEO0FUPcbqmv_RmsWP4lRdGSvsD58ej4LnIqOID/s400/IMAG2375.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hikoilin varmaan vielä kolme tuntia treenien jälkeenkin.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
… meni kyllä taas perille. Tuttu reisihippa veti koivet jo heti alkuun aivan juntturaan ja siirryttäessä potkutekniikoiden harjoitteluun oli tasapainoni lievästi sanottuna hakusessa maitohappojen kivasti kutitellessa kroppaani päästä varpaisiin. Vaikeuksia aiheutti myös lähes kahden vuosikymmenen mittainen futistaustani: laukaistessa vauhti ja voima haetaan vähän viistolla heilautusliikkellä, toisin kun vapaaottelussa olisi parempi ladata mahdollisimman suoralla liikeradalla, jotta vastustajan on mahdollisimman vaikea arvata ennalta mitä tuleman pitää. Mulle ei myöskään ole valitettavasti siunaantunut tippaakaan venäläisgeenejä, koipeni ovat nimittäin moneen tilanteeseen vähän turhan lyhyet, ja potkiessani minua pidempää pariani jouduinkin melkein varvistamaan tukijalalla ylettääkseni haluttuun kohtaan. Vaikea kuvitella, että tällainen potkutyyli saisi kauhean suurta vahinkoa aikaiseksi heikommassakaan vastuksessa. :D<div>
<br /></div>
<div>
Potkujen lisäksi treenailtiin jo ekoista treeneistä tuttua etu- ja takasuoraa. Etusuorasta tekee vaikean se, että se tulee suorittaa vasurilla, jonka hallitseminen on kaikessa muussakin tekemisessä jo todella vaikeaa, saati sitten että pitäisi ladata täysillä sillä vastustajaa. Takasuoraan saa paljon enemmän voimaa ja se tuntuukin paljon paremmalta, mutta liikkeen pitäisi lähteä sähköiskun lailla takana olevasta oikeasta jalasta, josta se jatkaa matkaansa nyrkkiin. Jos tässä onnistuu, voima ei tulekaan lyövästä kädestä vaan se saadaan aikaiseksi käyttämällä koko kroppaa. Yksinkertaiselta kuulostavia muuveja mutta todellisuudessa vaativatkin paaaaljon enemmän harjoittelua kuin olisin uskonut. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ1nVONak179ALyEi1SchM1SnNl-RxOAQQAaYh0PbVVr-PDe8GmZKnMBCT15vZmPyWpj9BGMvO12jASwGVEttfOUylNQCSUMqy90SCdH78nP8RA5EWyqXOOMp2DSpbFUCQ_BlAQvuzZSpB/s1600/IMG_20150916_201523.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZ1nVONak179ALyEi1SchM1SnNl-RxOAQQAaYh0PbVVr-PDe8GmZKnMBCT15vZmPyWpj9BGMvO12jASwGVEttfOUylNQCSUMqy90SCdH78nP8RA5EWyqXOOMp2DSpbFUCQ_BlAQvuzZSpB/s400/IMG_20150916_201523.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hammassuojat DONE. Valmis kehään? </td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Koutsi kysäisi myös ohimennen tavoitteistamme sekä halustamme päästä ottelemaan. Alkeiskurssin päättyessä on nimittäin mahdollista PYRKIÄ kisaryhmään mikäli ottelemisesta on kiinnostunut. Sana pyrkiä on korostettuna siksi, ettei kisaryhmään pääse, elleivät koutsit näe sinussa potentiaalia. Ei siis riitä, että olet kovassa kunnossa ja ahkerasti käynyt kaikissa treeneissä, jos ammattilaiset eivät näe sinussa niitä ottelussa tarvittavia ominaisuuksia. Tämäkin kertoo karua tarinaansa siitä, että kyseessä ei ole ehkä se turvallisin laji ja niin kilpailijan kuin valmentajienkin täytyy olla sataprosenttisen varmoja siitä, että kehään astuu täysin valmis ja kykenevä ottelija. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tästä huolimatta nostin reippaasti käteni valmentajan tiedustellessa halukkuuttamme. Aion ainakin yrittää ja tehdä parhaani päästäkseni tavoitteeseeni, mutta tavallaan vaikka pettymys onkin suuri mikäli mua ei kisaryhmään huolita, niin tiedän ainakin että se on vaan mun oman turvallisuuden takia ja luotan täysin valmentajieni arvostelukykyyn. Jään jännityksellä odottamaan mitä tuleman pitää ja mihin tästä mun kääpiökropasta oikeasti on. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Loppuun vielä pieni motivaatiopläjäys koskien tätä maagista lajia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/n714KLxF3EA/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/n714KLxF3EA?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Rounda Rousey. Ehkä maailman kovin mimmi. Täysin suvereeni naisten UFC:n hallitsija. Ja älkää nyt ymmärtäkö mua väärin, en todellakaan ihannoi mitään turpaan mätkimistä tai aggresiivisuutta, vaan nyt lajia kokeilleena ja siihen täysin hurahtaneena toi fysiikka ja tekniikka sekä silkka ylivoimaisuus saavat tällaisen lapsen kengissä olevan amatöörin haluamaan lisää, odottamaan seuraavia treenejä entistä enemmän. Katson Rouseyta ylöspäin samalla tavalla kuin pikkufutarit Christiano Ronaldoa tai jääkiekkoilijat Teemu Selännettä. Joka lajissa on oma ikoninsa, joka potkii treenajia perseelle ja saa tavoittelemaan samanlaista osaamista, ja ainakin itselle nämä oman alansa supertyypit on todella tärkeitä motivaationnostattajia ja ylläpitäjiä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt pyykkäämään ennen pikkujäbän heräämistä, että on sitten jotain päälle pantavaa illan lukkopainiskeluun. :)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
AINIIN peeäs. Huomenna päästään kavereiden kanssa vähän tuulettumaan kun Viljami menee kummitädilleen hoitoon. Kokeilin ihan vitsillä muutamia vanhoja housujani sekä paria hametta ja GUESS WHAT! NE MENI PÄÄLLE eikä edes näyttänyt kauhean pahalta. JIHUUUUU!</div>
<div>
<br /></div>
Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-85039612284053955282015-09-16T04:00:00.001-07:002015-09-16T04:00:59.871-07:00On pakolaiskriisiä, työttömyyttä, lamaa, leikkauksia...Jokaikinen kerta kun avaa Iltalehden sivut, täyttyy näyttö huonoista uutisista. Medialla vielä tuntuu olevan erityinen tarve ja kyky värikynillään kirjoittaa asioista niin, että ne näyttävät näin tavallisen, asioiden syvemmästä luonteesta tietämättömän kansalaisen silmissä vielä todellisuutta miljoona kertaa pahemmilta. <br />
<br />
Myönnän rehellisesti, että tietoni ovat rajalliset, enkä tosiaan usko sinisilmäisesti kaikkea mitä media meille suoltaa. Asioilla on myös aina monta eri perspektiiviä, ja näin pumpulissa kasvaneena en tietenkään pysty täysin samaistumaan esimerkiksi sodan keskeltä tulevan ihmisen ajatusmaailmaan ja arkeen. Kuitenkin joudun perustamaan mielipiteeni tälle ehkä hieman hataralle pohjalle, ja haluaisinkin hieman valottaa ajatuksiani koskien tätä sekasortoa ja kaaosta. Olisin myös erittäin halukas kuulemaan teidän mahdollisten lukijoiden ajatuksia ja mielipiteitä näistä päivänpolttavista aiheista.<br />
<br />
Pakolaiskriisi on saanut todella pelottavat mittasuhteet. Tilanteen pelottavuutta lisää entisestään silmissäni se, että Suomen rajojen sisäpuolellakin kuohuu niin voimakkaasti tällä hetkelllä: näin maallikon silmin tuntuu aivan järjettömältä, että vanhusten sekä esimerkiksi sairaanhoitajien ja poliisien toimeentuloa ja jo ennestäänkin matalaa palkkatasoa rokotetaan entisestään ja päivähoito-oikeutta rajoitetaan ja maksuja nostetaan samalla kuitenkin pakolaiskiintiöitä nostaen ja siihen suuria summia sijoittaen. Olen myös nähnyt useamman haastattelun, joissa pakolaiset (kummasti aina miehiä) sanovat HALUAVANSA Saksaan tai Suomeen, ettei esimerkiksi Unkari tai Tanska kelpaa. Herää väkisinkin kysymys: <b>kuinka moni oikeasti hädässä oleva jää näiden "elintasopakolaisten" jalkoihin?</b><br />
<br />
Myös viime päivinä kuohuttanu Instagram -tili, jolla maahanmuuttajataustaiset nuoret tappelevat keskenään tai pahoinpitelevät sivullisia, nostaa väkisinkin tunteita pintaan ja jälleen kerran valitettavasti päällimmäisenä kytee pelko. Asuin opiskeluaikoinani Tampereen Hervannassa ja tein yötöitä, joten itsekään en välttynyt ulkomaalaistaustaisten ahdistelulta, ja olen valitettavasti suhtautunut heihin siitä lähtien varauksella. On olemassa myös tilastoja, joista käy ilmi ulkomaalaistaustaisen suuri prosenttiosuus niin ryöstöissä, raiskauksissa kuin pahoinpitelyissäkin. Taas, painotan pohjaavani mielipiteeni omiin kokemuksiini sekä selkeästi sinivalkoisiin medialähteisiin, joten olen pahoillani, jos tämän kirjoitukseni validiteetti on hieman kyseenalainen. <br />
<br />
Mielestäni suomalainen UFC-ottelija, maahanmuuttajataustainen Makwan Amirkhani viestittää videollaan nuorille maahanmuuttajille upeasti juuri niitä asioita, joita itsekin haluaisin heille kertoa (http://www.iltalehti.fi/kamppailulajit/2015091520357295_bw.shtml). <i>Kunnioittakaa sitä, että olette päässeet tänne. Kunnioittakaa meidän kulttuuriamme. Kunnioittakaa vanhempianne. Älkää tehkö kaikkien maahanmuuttajien elämästä paskaa.</i> Mun täytyy nimittäin rehellisesti sanoa, että juuri tällaisten "mätämunien" takia mulla on valitettavan negatiivinen fiilis aina näitä nuoria, ja vähän vanhempiakin, nähdessäni. Kuitenkin tiedän, kiitos tällaisten Makwaneiden, että moni heistä on oikeasti hyviä tyyppejä, valmiita kantamaan kortensa kekoon ja halukkaita integroitumaan suomalaiseen kulttuuriin kuitenkaan juuriaan unohtamatta. <br />
<br />
<b>Suomalaisen juntin saa kuitenkin liian helposti muuttumaan ulkomaalaisvastaiseksi.</b><br />
<br />
Mitä leikkauksiin tulee, kannan mielelläni korteni kekoon ja tunnen oman vastuuni tässä velkataakassa. Näin kaupan tes:in alaisena, suht matalapalkkaisena myyjänä luovun mielelläni siitä lisien leikkauksista koituvasta noin tuhannesta eurosta vuodessa, eikä minua oikeastaan tuo sairasloman karenssipäiväkään haittaa. Lomaoikeuden lyheneminen vähän harmittaa mutta en koe, että sekään on mikään ylitsepääsemätön ongelma. Se, mitä en tässä leikkauspolitiikassa ymmärrä on tuo eduskunnan erivapaus säilyttää pitkät lomat ja sairastaa ilman karensseja, sekä palkkausjärjestelmä, johon sisältyy tuhannen euron edestä verovapaata tuloa jo valmiiksi korkean kuukausipalkan lisäksi. On suorastaan matalapalkka-alojen työntekijöille kettuilua, että väitetään kaikkien olevan samassa veneessä ja eduskunnan kantavan kortensa kekoon sillä, että "lomautetaan" kansanedustajat viikoksi? WTF, tämä tarkoittaa noin kolmentuhannen euron menetystä vuosituloista, jotka ovat melkein kolminkertaiset verrattuna vaikkapa poliisiin. Sitten keräillään näitä poliittisia irtopisteitä heittämällä muutama tonni hyväntekeväisyyteen tai lupaamalla joku tyhjillään oleva lukaali pakolaisten käyttöön (tätäkään en usko ennen kun näen). Mielestäni tärkeää työtä tekevien, kuten sairaanhoitajien tai poliisien, työehtoihin ei tulisi näin radikaalisti kajota. Sunnuntailisät ovat kieltämättä aikamoinen muinaisjäänne, mutta ylityölisät ovat täysin oikeutettuja, etenkin sairaalamaailmassa: ylitöitä kun on pakko tehdä kun henkilökuntaa ei ole tarpeeksi. <br />
<br />
Jotta tällainen rangaistusilmapiiri etenkin sairaalamaailmassa ja poliisien kohdalla vältettäisiin, olisin valmis esimerkiksi tuohon ehdotettuun lomarahojen puolittamiseen. Onhan se lomaraha kiva lisä rahoittamaan festarireissuja ja kesän kaljoittelua mutta kyllä mä silti priorisoisin turvallisen yhteiskunnan ja toimivan terveydenhuollon sen edelle.<br />
<br />
Jenkeissä nauretaan leikkauksien aiheuttamalle kohulle. Köyhissä maissa kadehditaan sitä, että meillä on puhdasta juomavettä. Myönnän, että mistä tahansa nyt leikataankaan, on meillä silti asiat tosi hyvin verrattuna moneen muuhun maahan ja tiedostan myös näiden leikkauksien tarpeellisuuden. Ahdinko on kuitenkin jossain määrin aina suhteellista, maan ja yhteiskunnan elintasosta ja sitä kautta mm. hintakehityksestä riippuvaista, joten mielestäni tämä kuohunta on ihan aiheellista. <br />
<br />
Ehkä ei tietämättömänä pitäisi ottaa kantaa. Ehkä pitäisi luottaa siihen, että päättäjät tietävät mitä tekevät. Kuitenkin sota niin puolueiden välillä kuin niiden sisälläkin sekä niiden jäsenten haluttomuus kantaa korteaan kekoon alkaa pikkuhiljaa tutisuttamaan tämänkin äidin punttia. <br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>Mitä mieltä sä olet?</b></div>
Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-46065592510459656882015-09-16T02:34:00.000-07:002015-09-16T02:35:37.284-07:00Kun beibi tuli taloon – karvanaamojen näkökulmaRaskaana ollessani etsin kuumeisesti kokemuksia vastasyntyneen vauvan tuomisesta koiratalouteen, mutten löytänyt kauhean montaa blogimerkintää aiheesta. Olin todella peloissani Viljamin ja kahden koiramme ensikohtaamisesta ja maalailinkin erittäin tummia uhkakuvia siitä, kuinka joutuisimme lopulta luopumaan koiristamme niiden suhtautuessa jotenkin väärällä tavalla uuteen tulokkaaseen.<br />
<br />
<b>Pelkoni oli onneksi aivan turha.</b><br />
<b><br />
</b> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji1rOY10-IeQ1FKOCDZJN1qk32HUlBn0WA9pW9kXZTiNHAOw8FKmkMrf1tqsELdADp7pBX6vNPcgHIg41OCt25MKqEIR0rwJE951CW4wus0QwQzJeM5zPMot-5jcYU8RUBYkwh558j8cls/s1600/_DSC1232.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji1rOY10-IeQ1FKOCDZJN1qk32HUlBn0WA9pW9kXZTiNHAOw8FKmkMrf1tqsELdADp7pBX6vNPcgHIg41OCt25MKqEIR0rwJE951CW4wus0QwQzJeM5zPMot-5jcYU8RUBYkwh558j8cls/s640/_DSC1232.JPG" width="640" /></a></div><br />
Tämä tässä on Kaffi. Kolmevuotias neitonen, jota jännitin ehkä vielä enemmän kuin toista koiraamme. Kyseessä on maailman lempein ja fiksuin koira, joka kuitenkin on sataprosenttisesti minun koirani. Olemme harrastaneet yhdessä vaikka mitä, mm. agilitya ja tokoa, joten ollaan jotenkin hitsauduttu tässä vuosien varrella paljon enemmän yhteen kuin Kaffi ja mieheni. Neiti on myös osoittanut aikaisemmin lapsien vieraillessa hieman mustasukkaisuuden merkkejä haukahtelemalla ja tulemalla minun ja vieraan väliin, kuitenkaan koskaan mitään sen vakavempaa tekemättä. <br />
<br />
Kun Viljami saapui, ei mustasukkaisuudesta ollut tietoakaan. Kaffi omaksui heti isosiskon roolinsa ja aina vauvan itkiessä tuli hakemaan minua tai miestäni, jos emme heti ehtineet reagoida. Kaffi myös hieman vahtii Viljamia ja tarkkailee herkeämättä, jos joku vieras pitelee poikaa sylissään, muttei ole osoittanut minkäänlaisia uhkaavia tai aggressiivisia merkkejä. Onneksi. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2iKJTbX4ly51kuiUgvyALW9PHj07g0bcnWsy9HEp6MyRBlIywjgxs-UmHdXkQf7M1BAXnl_PCQM_D734M85pj-C_YZXRK0py4gy1zBG5X0TdeaSFBPcHKNIUwdSeye3wvipdeXCZfNVvw/s1600/IMAG0584.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2iKJTbX4ly51kuiUgvyALW9PHj07g0bcnWsy9HEp6MyRBlIywjgxs-UmHdXkQf7M1BAXnl_PCQM_D734M85pj-C_YZXRK0py4gy1zBG5X0TdeaSFBPcHKNIUwdSeye3wvipdeXCZfNVvw/s640/IMAG0584.jpg" /></a></div><br />
Tämä puolestaan on Mölö. Kaksivuotias taulapää, joka ei ehkä lukeudu niihin penaalin terävimpiin kyniin. Lenkillä Mölö kävelee päin valotolppia ja poissaollessamme lukitsee itsensä johonkin huoneista ja on perin loukkaantunut pois päästessään – ei siis ehkä ole epäselvää kumpi koiristamme on se "master mind". Vauvan tullessa kotiin ei Mölö oikein edes tajunnut jonkin muuttuneen. Viljami saa elää omaa elämäänsä Mölön eläessä omaansa, joten aika rauhaksiin heidänkin ensitapaamisensa sujui. Kuitenkin aina silloin tällöin Mölökin osoittaa jonkinasteista kiintymystä Viljamia kohtaan: mikäli Viljami on nukahtanut vaikka sohvalle, menee Mölö hyvin lähelle nukkumaan, painaa päänsä Viljamin syliin tai päätä vasten. Satunnaisia pusuja käydään myös antamassa aina Vilkun leikkiessä lattialla. <br />
<br />
Tämän läpikäyneenä uskaltaisinkin väittää, että koirat kyllä vaistoavat vauvan olevan pieni rääpäle, joka tarvitsee hellää huolenpitoa. Tottakai pitää olla varovainen lapsen ja koiran ollessa samassa huoneessa mutta pääasiassa ainakin meidän ADHD:t ovat aivan eri koiria kun Viljami on lähettyvillä. Tietysti meillä on vielä se turkistarepimis- ja kiusaamisvaihe vielä edessä päin, joten tilanne saattaa toki muuttua radikaalistikin, mutta so far so good. :) Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-56789305120097347962015-09-16T02:00:00.001-07:002015-09-16T02:00:59.453-07:00Mutsi kokkaa: maailman paras (ja helpoin) lohipastaKokkailin tossa vaihteeksi mun ihan lempisapuskaa ja ajattelin jakaa reseptin teillekin. Itse uskon maun mukaan -kokkaamiseen, joten kaikki määrät on noin -arvoja, eli saa ja pitääkin säätää just sellaiseksi kun ite tykkää :)<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3OoAG6ipnQTUS1igEL1xdbOAxbQco8djmPvDQCMb3dp65HWF9fwYG1Z2YLBLtow4CRmyvWrnLuKSGMPtfPdW4W2Yg30BwzvllfvtjFPT8U9ljag_PsSlWd_eWJnG6js_7G9wL8Kv3gg8n/s1600/_DSC1604.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3OoAG6ipnQTUS1igEL1xdbOAxbQco8djmPvDQCMb3dp65HWF9fwYG1Z2YLBLtow4CRmyvWrnLuKSGMPtfPdW4W2Yg30BwzvllfvtjFPT8U9ljag_PsSlWd_eWJnG6js_7G9wL8Kv3gg8n/s640/_DSC1604.JPG" width="356" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>Tarvitset siis:</b></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
n. 300g lohta (itse käytän useimmiten vakuumipakattua graavia)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
puolikkaan sitruunan</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
lorauksen kermaa</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
pussillisen parsakaalia</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
yhden valkosipulin kynnen</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
mustapippuria</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
suolaa</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
pastaa (toi Torinon tumma + prode on oma suosikki!)</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Pannulle loraus oliiviöljyä, lohi ja parsakaalit paistumaan (etenkin jos käyttää pakastebroccolia niin kannattaa iskeä paistumaan heti alkuun niin ei jää jäiseksi ja valmistusaika lyhenee :) ), sekaan valkosipali ja mausteet. Hetken siinä sitten pyörittelet sörsseliä ja viimeiseksi lisäät lorauksen kermaa ja annat porista hetken aikaa. Parsakaali on siitä huikea ainesosa, että se oikein imee itseensä makuja, ja varsinkin kun höystää kermalla niin avot – kyllä on makua eikä kauhean epäterveellistäkään sellaista. :) Kylkeen sitten vaan salaattia ja itse olen alkanut myös lisäämään yhden avokadon joka aterialle: huomasin nimittäin, että hyvien rasvojen saantini on aivan minimissä. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibvM3IAiSLWFr1HjGFfBb2fb_gCcEMk7iQZM25ttlIaOVybA7HfemM-TRUbwCbzTFu5FlSQmJQvbgOrIniCFc7YgVS1fypqTsAm_sBea_85hSPE22qf5fkJFdYgsIjjdE_QAq6FThpN-YH/s1600/_DSC1609.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="356" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibvM3IAiSLWFr1HjGFfBb2fb_gCcEMk7iQZM25ttlIaOVybA7HfemM-TRUbwCbzTFu5FlSQmJQvbgOrIniCFc7YgVS1fypqTsAm_sBea_85hSPE22qf5fkJFdYgsIjjdE_QAq6FThpN-YH/s640/_DSC1609.JPG" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kaikki kokkailuun käytetty on joko täysin rasvatonta tai ainakin hyvin vähärasvaista, joten sekä </div>
<div style="text-align: left;">
avokado että pähkinät ovat tulleet jäädäkseen ruokavaliooni. Pähkinöitä syön vajaan kourallisen päivässä joko välipalalla rahkan ja marjojen kera tai illalla ennen nukkumaanmenoa. Ei mulla mitään ammattilaisen mielipidettä tähän ole mutta olen huomannut nälän pysyvän selkeästi paremmin poissa kun mukana on myös rasvoja, ja kai se näin kovaa treenaavalle on myös aika tärkeää saada niitä OIKEISTA lähteistä, ovathan ne solujen rakennusaineita. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Muuten oiva vinkki tuohon salaattipuoleen: <b>Ikean salaattilinko. </b>Sen lisäksi, että salaatinlehdet saadaan tietysti pesun jälkeen kuivaksi, on se myös aivan törkeän hyvä säilytysastia ylijääneelle salaatille! Jääkaapissa kertynyt kosteus nimittäin valuu ritelikön läpi astian pohjalle, jolloin jämät pysyvät paljon fressimpänä. Itse ainakin olen ennen kärsinyt suorastaan etovasta fiiliksestä päivän vanhaa salaattia kohtaan mutta se on tämän innovaation jälkeen jäänyt unholaan eikä jämiä tarvitse enää heittää roskiin! HEUREKA!</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kannattaa kokeilla :)</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeWmRgK18Lbda8Pf2u44dqO8BYmH82OK14y5HHNzxCKCqXKTyCeSU7Q2ZeV6G61jpZSrvNRROcoAlSkDCnc96VsFUjziYbbtz86LVRRVkUkx5u7yU1hd1ojBqgD13rikNoNh-QerFUt4ZR/s1600/_DSC1607.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="356" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeWmRgK18Lbda8Pf2u44dqO8BYmH82OK14y5HHNzxCKCqXKTyCeSU7Q2ZeV6G61jpZSrvNRROcoAlSkDCnc96VsFUjziYbbtz86LVRRVkUkx5u7yU1hd1ojBqgD13rikNoNh-QerFUt4ZR/s640/_DSC1607.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viljami on aina keittiössä mukana touhuilemassa :)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-41546376740859900822015-09-15T03:17:00.002-07:002015-09-15T03:17:41.416-07:00RemppapäivitysKuten aiemminkin jo kerroin, ostimme mieheni vanhempien rintamamiestalon, jota olemme nyt kauhealla tohinalla remontoineet. Keskikerros saatiin onneksi pientä säätöä vaille valmiiksi ennen Viljamin syntymää, jonka jälkeen siirryttiinkin sen suurimman pommin, nimittäin kellarissa sijaitsevien sauna- ja märkätilojen sekä autotallin kimppuun.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQGVfkZmxoOdphjJgIz_5bjAU-lGEhE4v-QzzCc3INPBPNuHafsFQyOPa5sIHQd3pJYLqjdSYev-6P_FxfWEmKEDt2wW2GX6dY6qy4NxZcwVlVYgO87fn6RWDcSHiUHCL7EaP3AFGqI9Nl/s1600/IMG_20150710_144629.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQGVfkZmxoOdphjJgIz_5bjAU-lGEhE4v-QzzCc3INPBPNuHafsFQyOPa5sIHQd3pJYLqjdSYev-6P_FxfWEmKEDt2wW2GX6dY6qy4NxZcwVlVYgO87fn6RWDcSHiUHCL7EaP3AFGqI9Nl/s320/IMG_20150710_144629.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ruokahuoneen uutta ilmettä DIY lampuin ja vinyylitauluin.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Mittava remontti aloitettiin kaivamalla autotallin lattia auki, valamalla tilalle uusi sekä asentamalla lattialämmityskaapelit. Autotalli on varmaan yksi vanhan talon suurimmista energiasyöpöistä, sillä vanha laho ovi sekä eristämättömät seinät falskaavat sen verran, että ainoastaan harakoilla on autotallin läheisyydessä lämmin. Vanha ovi poistettiin ja tilalle muurattiin seinä sekä uusi ulko-ovi asennettiin paikoilleen. Kun valu oli kuivunut koki autotalli myös aikamoisen muodonmuutoksen: siitä tuli nimittäin väliaikainen spa/kodinhoitohuone. :D<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg59Kkb2MpkZ0keh0g6I4nLbjMdXEOEv1sxAiAvZb5aF2v9I4nfX_6P8W-78m_17o5aN8zByLnDF3G-ud1tKznrNGurJpbCQzeGGsWWl1bJoFsKSAoOpZOBiZho05TMDAR4cri-7AyngS0o/s1600/IMG_20150722_165059.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg59Kkb2MpkZ0keh0g6I4nLbjMdXEOEv1sxAiAvZb5aF2v9I4nfX_6P8W-78m_17o5aN8zByLnDF3G-ud1tKznrNGurJpbCQzeGGsWWl1bJoFsKSAoOpZOBiZho05TMDAR4cri-7AyngS0o/s320/IMG_20150722_165059.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kyllä hymyilytti kun ei enää tarvinnut käsin kaivaa :D</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidPBJD4cQn1ghoS6u8zhQldBdVW57UGo5nNNTp46N92I3Xa6bzbVqQsQvl-6h_ex7iusUx3GFKtaFCH0Am3CgEGHnMhTNOkmUC4NaS9Dds9pv09IKAzv1znX9jz_aOGmRgequzXRK6zb0k/s1600/IMG_20150829_203004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidPBJD4cQn1ghoS6u8zhQldBdVW57UGo5nNNTp46N92I3Xa6bzbVqQsQvl-6h_ex7iusUx3GFKtaFCH0Am3CgEGHnMhTNOkmUC4NaS9Dds9pv09IKAzv1znX9jz_aOGmRgequzXRK6zb0k/s320/IMG_20150829_203004.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Urbaanigaragespa.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><br /><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4_94Vu5WPgD13JkdKmQ_ggmwMiXEEHdPTSbbBknA98h7uezE0vqJ64-m-9i8FzFqm2f7XdqYVLqSXETZa3AF_f53g1cGOBphnR2_pYfNRSGQW4h-2PlIY7jnkG72tkrn9a3fby3LTvBjN/s1600/IMG-20150829-WA0010.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4_94Vu5WPgD13JkdKmQ_ggmwMiXEEHdPTSbbBknA98h7uezE0vqJ64-m-9i8FzFqm2f7XdqYVLqSXETZa3AF_f53g1cGOBphnR2_pYfNRSGQW4h-2PlIY7jnkG72tkrn9a3fby3LTvBjN/s320/IMG-20150829-WA0010.jpeg" width="181" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tässä puuttui vielä ovi mutta seinä on saatu muurattua.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Tähän ratkaisuun päädyttiin, jotta pesukone ja kuivausrumpu sekä suihku olisivat koko remontin ajan käytettävissä satunnaisia vesikatkoja lukuunottamatta.<br />
<br />
Kun spa saatiin käyttökuntoon, yhden pienimuotoisen tulvan jälkeen (vettä satoi kaatamalla eikä oviaukkoa oltu vielä muurattu umpeen), siirryttiin purkamaan saunatiloja. Lauteet lensivät ikkunasta pihalle hyvinkin nopeasti, mutta kun tuli seinien purun vuoro jouduttiin hakemaan järeämpiä aseita. Pienen jännitysmomenttinsa projektiin toi myös se, ettei meillä ollut sataprosenttista varmuutta yhden puretun seinän kantavuudesta, ainoastaan anopin muistikuvat olivat tukemassa suunnitelmiamme. No, kun järeä kone oli haettu ja kyseenalainen seinä purettu, oli onneksi ruokahuonekin vielä omalla paikallaan eikä saunan tilalla kellarissa. <b>DON'T TRY THIS AT HOME.</b><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQgJJDS9mSh9RY6IFBm0GpHAVsqJKxwBKDtgPp2CdX0hSVf-xxbkFiXD78AzZxRz1poFJ282-DV7WhS1IkkszKjgvxpyBWqxb5gPgtLPFEfGumZGkLlgQBaWQ7K41Iv1n8Y4IGsTrHzuSH/s1600/IMG-20150915-WA0003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQgJJDS9mSh9RY6IFBm0GpHAVsqJKxwBKDtgPp2CdX0hSVf-xxbkFiXD78AzZxRz1poFJ282-DV7WhS1IkkszKjgvxpyBWqxb5gPgtLPFEfGumZGkLlgQBaWQ7K41Iv1n8Y4IGsTrHzuSH/s320/IMG-20150915-WA0003.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tossa oli ennen sauna sekä pieni varastotila. Nyt se näyttää lähinnä natsi-Saksan kaasukammiolta.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Seuraava steppi olisi saunan siivoamisen lisäksi alkaa kaivamaan lattiaa samaan tapaan auki kuin autotallissa. Ongelmalliseksi sen tekee se, ettei tuollaista minikaivuria saa tilaan millään, joten käsipelillä mennään. Autotallissa täytemaana oli käytetty JÄRKYTTÄVÄN kokoisia kivenmurikoita, joten jos ja kun vastaavia järkäleitä tulee vastaan myös sauna- ja suihkutilojen alta, päästään luultavasti vähän räjäyttelemään. <i>Kunhan torppa pysyisi vaan paikoillaan. </i>Lattian valukaan ei ole ihan niin yksinkertaista, sillä autotalliin kura tuotiin isolla autolla ja se valutettiin vaan suoraan paikoilleen. Tunti, ja homma oli valmis. Tätäkään tekniikka ei voida saunatilojen kanssa hyödyntää, joten täytyy vähän luovia miten homma sitten hoidetaan kun sen aika koittaa.<br />
<br />
Kellarissa ei ole ennen ollut lattialämmitystä, eikä ennen maalämpöön siirtymistä tullut lämmintä vettäkään. Voitte kuvitella millaista oli käydä suihkussa tuossa tammi-helmikuussa kun tänne muutettiin. :D Tuollainen autotallispa on siis ihan luksusta verrattuna entiseen, puhumattakaan sitten remontin lopputuloksesta. <b>Keeping ma eyes on the prize.</b><br />
<b><br /></b>
Suunnitelmat on suuret ja budjetti on rajallinen mutta eiköhän tästä vielä hyvä saada. Palaan aina edistysaskeleita otettaessa tämänkin projektin kimppuun myös täällä blogin puolella. :)Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-58684900163674641752015-09-15T00:35:00.001-07:002015-09-15T00:37:56.136-07:00Ekat melkeinsparrit ja kutsu videohaastatteluun!Voi tätä treenin iloa! Eilen päästiin jo melkein ihan oikeasti painimaan ja sainkin oivan vastuksen minua hieman isokokoisemmasta naisesta. Mä pahoittelen jos mun nimitykset ei nyt ihan osu kohdilleen, latvasta laho kun olen niin ei tuo muisti ihan täysin pelaa, mutta pääteema treeneissä oli suljetusta guardista karkaaminen joko niin, että toinen jalka oli sivulla 90 asteen kulmassa ja toinen polvi tuli vastustajan jalkojen välistä samalla työntäen taaksepäin, jolloin vastustajan guard aukeaa, tai niin, että noustiin suorille jaloille ja työnnettiin vastustajan lantiosta saaden saman vaikutuksen aikaan.<br />
<br />
Kun guard on ohitettu, painetaan vastustajan polvea alaspäin ja liu'utetaan oma polvi vastustan yli niin, että päästään sideen ja siitä jaloilla saksaten side mountiin. Kun side mount on saavutettu, yrittää vastustaja karata sieltä käyttäen hyväkseen oi-niin-ihanaa katkarapua sekä framingia, ja harjoitus loppui kuin saatiin joko half tai full guard otettua.<br />
<br />
Tässä tuo saksaus side mountissa:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/WHj_3uqpWaw/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/WHj_3uqpWaw?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Ja tässä karkaaminen side mountista:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/1-0r5WRnMeA/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/1-0r5WRnMeA?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
Kuten tekstistäni ehkä huomaa, ei terminologia ole vielä ihan hallussa eikä varmaan lajia jo pitkäänkään harrastaneet välttämättä ihan ymmärrä mitä haen takaa sepustuksiltani. Nämä onkin ehkä enemmän mulle muistiinpanoja, etten ole perjantain treeneissä taas ihan pihalla. :D<br />
<br />
Ollaan myöskin aikaisemmissa treeneissä harjoiteltu sweepejä sekä kimuraa, ja tästä löysin myös hyvän videon:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/ofUtASU6sXY/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/ofUtASU6sXY?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
Myös tämän videon tekniikoita on tullut jo kokeiltua (lukuunottamatta tuota keskimmäistä), ja tässä näkeekin hyvin sen katkarapumuuvin käytön karkaamisen apuna:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/HOvpcw5NCC0/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/HOvpcw5NCC0?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
On se vaan niin kivaa! Aiemmin olen aina ajatellut painin olevan tylsää väkerrystä – eihän siinä saa edes potkia tai lyödä – mutta nyt lajia muutaman viikon harrastaneena syön kyllä sanani. Ei olla tosiaan vielä päästy kunnolla sparrailemaan mutta jo se vähä vääntäminen mitä ollaan tehty saa hien nousemaan pintaan ja etenkin keskivartalolle mukavan poltteen, joka ilmoittelee olemassaolostaan vielä seuraavanakin päivänä.<br />
<br />
Meillä on tosiaan treenit kolme kertaa viikossa, joista ma ja pe on lukkopainia ja keskiviikko sitten ihan sitä itseään eli vapaaottelua. Vapaaottelutreenejä on mulla vasta yhdet alla, ja olin kyllä niiiiin kuollut viime keskiviikkona vaappuessani autolle harjoitusten jälkeen. Vedettiin vähintään miljoona erää reisihippaa, vähän burpeita sekä harjoiteltiin etu- ja takasuoria, eli vasta aika pintaraapaisu itse lajia ajatellen mutta ai että mä nautin! En tosin vielä tiedä miten pystyn ikinä oikeasti lyömään toista ihmistä. :D<br />
<br />
Noniin, piisatkoon se tällä erää tästä aiheesta ja siirrytään seuraavaan. Eli tuohon videohaastatteluun! Erääseen urheilukauppaan haettin 5h/vko myyjää, ja pistin viime viikolla ihan vitsillä hakemuksen sisään. Koska tuntimäärä on niin pieni, voisin hankkia hieman lisätienestejä sen kuitenkaan vaikuttamatta äitiyspäivärahaani, ja tämäkös minua houkutti hakemusta kirjoittaessani. Eilen sähköpostiini kolahtikin sitten viesti, jossa onniteltiin jatkoon pääsystä ja pyydettiin osallistumaan videohaastatteluun. En ollut koskaan moisessa ollut ja vähän jännityneenä avasin minulle lähetetyn linkin. Sivustolta löytyi viisi valmiiksi videoitua kysymystä, joihin minun piti sitten kuvata vastausvideo. Oli kyllä ihan huikean kiva tapa hoitaa ensimmäinen "haastattelukierros", pääsi jo hiukan näyttämään naamaansa ja esittelemään ulosantiaan sekä ajatuksiaan. Varmasti myös suht tehokas ja varmasti informatiivinen tapa työnantajalle arvioida kuka hommaan oikeasti sopii. Nyt vaan toivotaan, että mun lätinät sekä pärstä miellytti sen verran että pääsisin seuraavalle kierrokselle :)<br />
<br />
Sellaista tällä erää, Viljami tuolla huutelee ruokaa. Kuulemisiin!Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-72355503719404924722015-09-14T02:45:00.000-07:002015-09-15T03:34:56.994-07:00No mutta mitä kuuluu beibille?Kesän hurahtaessa ohi vailla yhden yhtä blogikirjoitusta, ajattelin nyt vähän summailla mitä meidän pikkumiehen elämässä on ehtinyt tapahtua tässä hiljaisuuden aikana.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
12.7. beibi kastettiin täällä meillä kotona, ja nimekseen herra sai <b>Viljami Aaron Olavi</b>. Sana beibi jääkin tästedes unholaan ja miekkosesta puhuttaessa käytän jatkossa ihan oikeaa nimeä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kastetilaisuus meni moitteettomasti, mitä nyt paikalle ilmaantui aika lailla enemmän väkeä kuin oli alunperin tarkoitettu ja pappikin innostui vähän liiaksi tarinoimaan alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen. Kummejahan Viljamille siunaantui jopa seitsemän kappaletta, ja jokainen heistä ansaitsee paikkansa täysin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRkPXQPrcpEFTnUPSM_f7lKupqQIhdMnHDNwGUskBzLI-3btobqE_fJnmVNn30-3wIgPh_1lJDlJyT3E4fvcuw3vJqCRMcfhmrgt79oXzBlkGsecSfkrBm_CzHutEke7nfor5i4WFI_VkB/s1600/_DSC1406.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRkPXQPrcpEFTnUPSM_f7lKupqQIhdMnHDNwGUskBzLI-3btobqE_fJnmVNn30-3wIgPh_1lJDlJyT3E4fvcuw3vJqCRMcfhmrgt79oXzBlkGsecSfkrBm_CzHutEke7nfor5i4WFI_VkB/s320/_DSC1406.JPG" width="179" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sylikummina toimi paras ystäväni sekä viime kirjoituksessa mainittu supetreenari <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8RbEV63W5z5bzT2Az8_2G-rkyF4BwN3Gr0iGfWjr2LmNml5jyi1LHG0XxE8yuJKGeXUwerjyy9DTM1rQ5yL9HtdKz9AkwYmDLc1U5wUaWtVsHBXYHDeudYKikyfVpGlzsgbRnH2Sisd1m/s1600/_DSC1457.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8RbEV63W5z5bzT2Az8_2G-rkyF4BwN3Gr0iGfWjr2LmNml5jyi1LHG0XxE8yuJKGeXUwerjyy9DTM1rQ5yL9HtdKz9AkwYmDLc1U5wUaWtVsHBXYHDeudYKikyfVpGlzsgbRnH2Sisd1m/s400/_DSC1457.JPG" width="221" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCmfBvGyhVZBKSksdUIMBM1nPNNn-aLFbSvNCZFi0Cw4kpiXBk43rayvzz93boFDhjvsThFWMYwjqnKM-DgI0ZbKcyoK2RMYx1I5pb8eQWKoOBhbWht8NBjPldZGQNW8FzPpqpmvpmGbu7/s1600/_DSC1460.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCmfBvGyhVZBKSksdUIMBM1nPNNn-aLFbSvNCZFi0Cw4kpiXBk43rayvzz93boFDhjvsThFWMYwjqnKM-DgI0ZbKcyoK2RMYx1I5pb8eQWKoOBhbWht8NBjPldZGQNW8FzPpqpmvpmGbu7/s400/_DSC1460.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg29jjQppC-R7mte3F_59PMbODkflazPQLJtgIbQz6zzcVwRMdbRXW4EloOdeyHzo6UeHCynvZK3HIXE9rYe_R89ztkILUsJbf63yi4HrU3733BwtwxJB4V1oggTNVTrHc35bHuPb84xzdW/s1600/_DSC1468.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg29jjQppC-R7mte3F_59PMbODkflazPQLJtgIbQz6zzcVwRMdbRXW4EloOdeyHzo6UeHCynvZK3HIXE9rYe_R89ztkILUsJbf63yi4HrU3733BwtwxJB4V1oggTNVTrHc35bHuPb84xzdW/s400/_DSC1468.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ruotsista tullut ristiäislahja oli ehkä coolein kaikista.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
En enää imetä, sillä saatuani jälkitarkastuksessa 10 päivän antibioottikuurin kieltäytyi Viljami totaalisesti enää syömästä muusta kuin pullosta ja muuta kuin korviketta. Kymmenen päivää imettämättä ei tee hyvää maidontuotannolle, joten päätimmekin lapsen hyvinvointi etusijalla siirtyä kokonaan korvikkeisiin. Kolmekuukautisneuvolassa elokuun lopussa päätettiin myös varovasti aloittaa kiinteiden maistelu, sillä poikamme on hyvinkin isokokoinen ikäisekseen (silloin painoi jo yli seitsemän kiloa ja oli 63cm pitkä), eikä maito tuntunut enää pitävän nälkää kovinkaan pitkään vaan syöntivälit päivällä tihenivät jo tuntiin ja maitoa kului kerralla vähintään 150ml. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg93nLKYR-ALPlK8OElhwEbzdcTL_lgTi8VN36CLGCvoM0Gxq8fIeffEynCfNhV2JVbrBE-tmlihgpaTe3qGaxx6_iHC-7JJjbOH7taHhoVIvl91oR4p2pVpnXkyVfeVBC_BcEvBKJ6z252/s1600/_DSC1560.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg93nLKYR-ALPlK8OElhwEbzdcTL_lgTi8VN36CLGCvoM0Gxq8fIeffEynCfNhV2JVbrBE-tmlihgpaTe3qGaxx6_iHC-7JJjbOH7taHhoVIvl91oR4p2pVpnXkyVfeVBC_BcEvBKJ6z252/s400/_DSC1560.JPG" width="223" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tänne se lusikka.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Maistelu aloitettiin porkkanalla, sitten siirryttiin bataattiin ja parsakaaliin. Muutaman viikon kokeilun jälkeen sai poika lounaalla jotain näistä kolmesta ja päivemmällä sitten välipalaksi hedelmää, kuten banaania, omenaa tai päärynää. Kaikki tarjottu on mennyt alas mukisematta, eikä vatsa- tai iho-oireita ole ilmaantunut minkäänlaisia. Viljami vetää ensin maidolla napansa täyteen ja sen jälkeen maistelee muutamia lusikallisia tai jyrsii valmiiksi leikattuja palasia helpottaen näin samalla myös kutisevia ikeniä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4XOTI2kIRS4C0m-c7H4P-_EFFosUlBgQ8GOS_fuy42JLDyNXjz6cBgOsSGKRK095BYaF-5xC4iz159Us7mHNjFeJh5gVCddj6xXJyvqbzHboi7-Oi1p_bzGZQ4iaUis7MV0lLViIa40Zg/s1600/_DSC1582.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4XOTI2kIRS4C0m-c7H4P-_EFFosUlBgQ8GOS_fuy42JLDyNXjz6cBgOsSGKRK095BYaF-5xC4iz159Us7mHNjFeJh5gVCddj6xXJyvqbzHboi7-Oi1p_bzGZQ4iaUis7MV0lLViIa40Zg/s400/_DSC1582.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Omena on suurta herkkua ja sekin pitää saada syödä itse.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhoSCIsloegvP-WQqVhUuet_BnxcRT4int-nNBqFWdu7G2CC3XODHgKngGnXmIUydfm14wI8d8z8SFDsWVsfgLk72QxenApLbecxPjDCvgjF3axj67yUvAZhCGwAH1LUaTVl3WLG1eXyE9/s1600/_DSC1584.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhoSCIsloegvP-WQqVhUuet_BnxcRT4int-nNBqFWdu7G2CC3XODHgKngGnXmIUydfm14wI8d8z8SFDsWVsfgLk72QxenApLbecxPjDCvgjF3axj67yUvAZhCGwAH1LUaTVl3WLG1eXyE9/s400/_DSC1584.JPG" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Uusia taitoja tuntuu Viljami oppivan päivittäin ja kolmen kuukauden iässä herra päättikin oppia pyörähtämään jo selältä mahalleenkin. Sittemmin tämän taidon treenaaminen on jostain syystä jäänyt vähemmälle mutta sen sijaan ryömimään on lähdetty ja vauhdilla aina kun joku sattuu laittamaan pojan mahalleen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Yöt on nukuttu puoli kahdeksasta aamu kuuteen jo monta viikkoa ja sekös meitä vanhempia ilahduttaa. Muutenkin täytyy sanoa että meille on siunaantunut tosi helppo ja iloinen vauva, joka ei huuda ellei ole yliväsynyt tai nälkäinen. Muulloin naureskellaan, höpötellään ja riehutaan – on meillä kyllä maailman paras poika. <3</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkEfLChoOJeJiUc3pFBAtkfn311Jg9C0wRVlddIthI76vlZbA93-QLfp7Ax63dWfqas0iMKZdrrAco1vTxKfypNX6_X8VyMHDZEiAHb7uX4OVos4XW49PuFA-H4U-6FGjyMZqzJzMZUkmU/s1600/_DSC1574.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkEfLChoOJeJiUc3pFBAtkfn311Jg9C0wRVlddIthI76vlZbA93-QLfp7Ax63dWfqas0iMKZdrrAco1vTxKfypNX6_X8VyMHDZEiAHb7uX4OVos4XW49PuFA-H4U-6FGjyMZqzJzMZUkmU/s400/_DSC1574.JPG" width="223" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcgRTDapLK1eyfcpow3by6K3dBEvJTZeMhOygKm5SbbRBGVrss1Ha6vHG2500Gy45C7DCWDNq6FjlHF_-SRjnDRF__rC6uP7un9mBJk-L32YGJvoSN718M61jjQXNEmy876hiDDHMBjYmz/s1600/_DSC1571.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcgRTDapLK1eyfcpow3by6K3dBEvJTZeMhOygKm5SbbRBGVrss1Ha6vHG2500Gy45C7DCWDNq6FjlHF_-SRjnDRF__rC6uP7un9mBJk-L32YGJvoSN718M61jjQXNEmy876hiDDHMBjYmz/s400/_DSC1571.JPG" width="222" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<br />
<div>
<br /></div>
Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-34636982851093017822015-09-14T02:05:00.000-07:002015-09-14T02:06:31.580-07:00Back in action - mind on a mission.Tahtomattani edellisestä kirjoituksesta vierähti näköjään hiukan liian pitkä aika. Totutteleminen uuteen vauva-arkeen, urheilun pariin palaaminen sekä ihan puhdas laiskuus saivat tästä bloggaajan alusta yliotteen, jonka aion nyt karistaa pois kerta heitolla.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<i>'Cos I'm a woman on a mission.</i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
Aloitetaan vaikka siitä, kun beibi täytti kuusi viikkoa. Silloin nimittäin koitti kauan odotettu paluu salille, ja voi sitä treenin riemua kun pienen pienillä painoilla lähdin varovasti kulkemaan polkua kohti entistä kuntoani. Alkuun tunsin pientä kateutta katsellessani entistä treenikaveriani, hänen lihasvoimaansa sekä uskomattoman tasapainoista tekniikkaansa, olinhan ennen ollut meistä kahdesta se "kovempi" crossfittaaja, mutta pian silkka treenin aiheuttama euforia ja hyvän olon tunne saivat minut nielemään ylpeyteni ja keskittymään olennaiseen – kunnon asteittaiseen palauttamiseen. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dyv7WRA2YcQnijNAJmQ85sqRy_eQGqtPBbYa63_nSMgVyY1JA7Y_Qyos73Zy3riGMky7JMXj0FCL1cSO6677g' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
<div>
<br />
Yllä vähän ekoja tempauksia vuoden tauon jälkeen :D Ihan pikkasen vielä tekemistä tuon liikkeen kanssa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sainkin muutaman treenin jälkeen iloiten huomata, että vaikka voimatasot eivät olleetkaan lähellekään entistä, liikkuvuus ei raskaudesta ja synnytyksestä huolimatta ollut kadonnut minnekään. Lihasmuisti on kyllä erikoinen asia, sillä myös liikeradat löytyivät nopeasti ja ennemmin kuin huomasinkaan siirryin pelkän jumppakepin käytöstä tekemään rinnallevetoja, tempauksia ja muita painonnostoliikkeitä tangolla joka treenikerralla painoja lisäten. Vauvan ollessa noin kaksi ja puoli kuukautta menin ensimmäiselle ryhmätunnillekin, ja siitä se sitten oikeastaan lähti oikein toden teolla. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Aloin juosta tunnin lenkkejä kahdesti viikossa, jonka lisäksi salilla tuli käytyä kolme tai neljä kertaa. Joka askeleella juoksu tuntui helpommalta, joka kyykkäyksellä jalat vahvemmilta. Joka treenin jälkeen hymyni oli leveämpi. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Koitti syyskuun toinen päivä. Olin koko päivän ollut kuin tulisilla hiilillä. Mieheni oli nimittäin ilmoittanut minut MMA Team 300 -salille <b>lukkopainin ja vapaaottelun peruskurssille. </b>En tiennyt yhtään mitä odottaa astuessani ovesta sisään, paitsi sen, että kanssasisaria en luultavasti kauhean montaa tulisi kurssilla näkemään. Tässä olinkin oikeassa, sillä lisäkseni treeneissä oli kolme muuta tyttöä ehkä noin pariakymmentä miestä kohden. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Joskus pikkutyttönä harrastin judoa keltaiseen vyöhön saakka, eli en kauhean pitkälle. Olen myös käynyt kuntonyrkkeilyssä joskus mutta muuten kamppailutaustani on hyvin mitäänsanomaton. Tästä huolimatta onnistuin kuin onnistuinkin työntämään jännityksen sivuun ja antautumaan täysillä treenin vietäväksi, ja voin sanoa, että kyllä kannatti.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kurssia on nyt kulunut pari viikkoa ja jokaikisten treenien jälkeen kasvoni ovat loistaneet kuin naantalin aurinko, ei pelkästään hiestä vaan myös silkasta oppimisen ilosta. Kun viettää suurimman osan ajastaan kotona äitinä päivien kulkiessa samoilla urillaan, on vaan niin vapauttavaa päästä tekemään jotain täysin uutta. Hyvän treenin lisäksi lukkopaini ja vapaaottelu tarjoavat mahdollisuuden TODELLA tehokkaaseen aivojumppaan, ja sitähän tässä on kyllä kaivattukin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tästä pääsemmekin itse otsikon viittaamaan aiheeseen: minulla on tavoite. <i>Nimittäin jonain päivänä otella. </i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
Olen aina ollut todella kilpailuhenkinen, ja rakastan yli kaiken sitä fiilistä, mikä kilpailemisesta tulee. Vaikkei voittaisikaan (vaikka sitähän tietysti aina lähdetään hakemaan), on itse kilpailu palkinto siitä kaikesta työstä mikä sen eteen on tehty. Vielä en tiedä, onko minusta painijaksi saati vapaaottelijaksi, mutta sen tiedän, että periksiantamattomuuteni on ominaisuus joka vie pitkälle lajissa kuin lajissa. <i>Mä en todellakaan luovuta helpolla</i>, ja voisin kuvitella että kehässä tai tatamilla vääntäessä se jos jokin on avain onnistumiseen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgogZG0rLSh40nIZCfFBvZUvJN0Aqu-byawgiUuS7txJGg6YHPyBTVzCJoo8aCmlBuLgaYV-3hFppu-NA97r4ylTTfht5FbYlzlu3rhgbXkWzzK18nL7uudqTa4T5w-55fH6HreBP6_3Z7W/s1600/_DSC3599.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgogZG0rLSh40nIZCfFBvZUvJN0Aqu-byawgiUuS7txJGg6YHPyBTVzCJoo8aCmlBuLgaYV-3hFppu-NA97r4ylTTfht5FbYlzlu3rhgbXkWzzK18nL7uudqTa4T5w-55fH6HreBP6_3Z7W/s320/_DSC3599.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><b>Ready to fight.</b>Kuva: Heikki Takala, http://heikkitakalaphotography.format.com/paasivu</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxP9rjmdhgAKHhS9LLgGUudvIOim5rkZEECC35SeHvy5ljdO5NKOb11PcegcSWNHjnWYXPSNzyxTuYuf7Vsj2WPGDed5B3xsrGO1kMI4iSgi3y6o_OIlk2SQIQ_5ZS4yOvmu6iPwaO6CfB/s1600/_DSC3718.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxP9rjmdhgAKHhS9LLgGUudvIOim5rkZEECC35SeHvy5ljdO5NKOb11PcegcSWNHjnWYXPSNzyxTuYuf7Vsj2WPGDed5B3xsrGO1kMI4iSgi3y6o_OIlk2SQIQ_5ZS4yOvmu6iPwaO6CfB/s320/_DSC3718.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Heikki Takala</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Paljon työtä se vaatii ja myönnän, ettei mulla ole vielä harmainta aavistustakaan kuinka paljon. Ei auta, että olen hyvässä kunnossa vaan on myös tuhansia tekniikoita opeteltavana ja sitten niitä pitäisi vielä osata oikeasti käyttää siinä kamppailutilanteessa. Olen kuitenkin enemmän kuin innoissani lajin tuomista haasteista ja katson niitä rohkeasti suoraan silmästä silmään. Aikataulua en itselleni vielä tässä vaiheessa aseta, olen vielä niin lapsen kengissä uudella aluevaltauksellani ettei siinä olisi ihan vielä mitään mieltä. Kunhan kaksi kuukautta kestävä alkeiskurssi on taputeltu olen varmasti huomattavasti viisaampi niin lajin kuin oman kykeneväisyytenikin suhteen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLbG2sZOplk0sqJ0-GtgkcVHo5oAmOpsNWyVds3A0QAhQanbUJZHIaw2A2hRmfyw36ueIc9eFEYnqx3ItjsQ4yHsr_65JLmxg1QCtowIu4zcnWnGh_2u1tAX4JqspZq4mrL2623GhxKOi4/s1600/_DSC1601.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLbG2sZOplk0sqJ0-GtgkcVHo5oAmOpsNWyVds3A0QAhQanbUJZHIaw2A2hRmfyw36ueIc9eFEYnqx3ItjsQ4yHsr_65JLmxg1QCtowIu4zcnWnGh_2u1tAX4JqspZq4mrL2623GhxKOi4/s320/_DSC1601.JPG" width="179" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">3,5kk synnytyksestä. Saa sitä ihan ylpeä olla :)</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tässä vaiheessa haluan kuitenkin jälleen kerran kiittää uskomatonta miestäni. Ilman hänen semipakottamistaan en olisi koskaan eksynyt tuonne eikä minun olisi mahdollista treenata pienen lapsen äitinä näin usein, ellei hän olisi valmis seisomaan takanani mitä ikinä päätänkään tavoitella. Kyllä me vaan ollaan sen verran toimiva tiimi että saa moni olla kateellinen ;)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Eli, summa summarum: blogin sävy tulee olemaan hyvin urheilullinen tästä eteenpäin. Pikkumiestä ja hänen kehitystään sekä remontin etenemistä ja muita päivän polttavia ajatuksia saa vieläkin seurata teksteistäni, mutta se punainen lanka tulee vastaisuudessa kulkemaan samoja lenkkipolkuja kanssani. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Voi vitsi, musta tulee ottelija!</b></div>
Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-80051158346127513632015-06-28T02:41:00.001-07:002015-06-28T02:42:11.747-07:00Polttarilesken viikonloppuNiin siinä vaan kävi, että jouduin näin viisi viikkoa synnytyksen jälkeen hammasta purren luovuttamaan mieheni polttariporukalle, joka lähti juhlimaan ystäväämme Budapestiin saakka – ja koko hemmetin viikonlopuksi. Tiedän, että moni joutuu päivästä toiseen, niin arkena kuin viikonloppunakin, selviytymään lapsen kanssa yksin ja täytyy sanoa, että nostan kyllä kaikille niille äideille ja iseille hattua: musta on jotenkin tullut ihan riippuvainen jo mieheni tuesta ja avusta, ja siksi pelkäsinkin jo tulevaa paaaljon etukäteen.<br />
<br />
Nyt ollaan kuitenkin jo selvitty sunnuntaihin, eikä enää olisi lusittavana kuin huomiseen kello neljään, jolloin mieheni lento laskeutuu Pirkkalan lentokentälle. <i>Ja hyvinhän me ollaan selvitty.</i> Kun pitää itsensä kiireisenä, ei tule murehdittuakaan niin paljon!<br />
<br />
Perjantai alkoi mukavissa merkeissä kun parhaan ystäväni ja beibin kanssa suuntasimme Laukontorille toriaamiaiselle ja ennen kaikkea Näkötornin munkeille. Aika kului kuin hujauksessa, ja pian huomasinkin olevani jo matkalla kotiin heitettyäni ensin mieheni polttarisankarin työpaikalle, josta reissun olisi määrä alkaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIws8IiIlJHmBvCHwKWBW_yhG65j5U9GiK7A3vPrB_spjZK6AXiMggbn4CqNuMxEFiOAd9hDml9gqVhqG6q9bEq4bAzLdB-Ro0IH5X3xaoTU1j0tI70J4WOzto5P6udjd9AFmdwagNEkM6/s1600/IMG-20150626-WA0001.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIws8IiIlJHmBvCHwKWBW_yhG65j5U9GiK7A3vPrB_spjZK6AXiMggbn4CqNuMxEFiOAd9hDml9gqVhqG6q9bEq4bAzLdB-Ro0IH5X3xaoTU1j0tI70J4WOzto5P6udjd9AFmdwagNEkM6/s320/IMG-20150626-WA0001.jpeg" width="273" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paras aloitus perjantaille :)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ilta sujuikin sitten itkunsekaisissa merkeissä. Vauva taisi vaistota joko mieheni poissaolon tai oman hermostuneisuuteni tai molemmat, hän nimittäin kieltäytyi totaalisesti viimeisestä syötöstä ennen nukkumaanmenoa ja huusi vain täyttä kurkkua. Voi sitä epätoivon määrää kun ei tiedä yhtään mitä tehdä ja miten voisi pientä auttaa eikä mieskään ole vieressä lohduttamassa. Pistin vauvelin viimein sänkyynsä ja hän simahtikin heti: ei lupaa yhtään hyvää yön kannalta, ajattelin – ja oikeassa olin.<br />
<br />
Yleensä vauva menee nukkumaan kymmeneltä, herää siinä kahden-kolmen maissa ensimmäisen kerran ja sen jälkeen viiden-kuuden aikaan. Nyt poitsu olikin päättänyt heräillä tunnin välein läpi yön tissiä vaatien, joten omat yöunet jäivät todella katkonaisiksi. Siihen kun vielä lisää jäbän tavan ääntelehtiä kuin dinosaurus syöttöjen jälkeen niin mahtava univaje oli taattu.<br />
<br />
Aamulla nousin sitten sängystä kasin maissa, syötin jäbän, joka jatkoikin tyytyväisenä sen jälkeen vielä uniaan. Pääsin käymään suihkussa ja valmistautumaan rauhassa päivän koitokseen: olimme nimittäin suuntaamassa ystäväni valmistujaisiin hänen mökillensä Piittalanniemeen. Juuri kun olin saanut viimeisen kiharan väkerrettyä kuului yläkerrasta vaativa rääkäisy. Tissi suuhun, vaatteet vauvalle päälle ja koppaan keikkumaan. Automatkan herra nukkui tapansa mukaan mun yrittäessä kuumeisesti löytää perille määränpäähämme. Muutaman U-käännöksen jälkeen päästiinkin perille ja vastassa oli joukko ystäviä ja tuttuja, joista suurinta osaa en ollut nähnyt moneen aikaan. Päivän aikana sain nauraa vatsalihakseni kipeäksi, halata niin usein, että käteni kramppasivat ja hymyillä poskilihakseni kuolioon. Harmillisesti unohdin kameran kotiin ja puhelimesta loppui akku, joten kuvia ei tuosta lumoavasta paikasta ja kauniista juhlista valitettavasti ole. :(<br />
<br />
Kotiin jouduttiin lähtemään aivan liian aikaisin, syynä koirat, jotka odottivatkin jo kuumeisesti ulospääsyä kurvatessamme pihaan. Onneksi meillä on iso tontti ja hyvin koulutetut koirat, joten ne voi vain päästää ovesta kirmailemaan, muuten niiden ulkoilemisesta ei näin yksinollessa tulisi yhtään mitään. Molemmat ovat nimittäin yli 20 kiloisia, ja nuorempi vain vähän päälle vuoden ikäinen, joten esimerkiksi koiria kohdattaessa ei remmikäyttäytyminen ole vielä ihan priimaa. Voitte siis kuvitella etten kauhean mielelläni lähde niiden kanssa ihan kunnon lenkille kun vauvaakaan ei voi oikein kotiin yksinään jättää. Tarkoitus olisi kyllä alkaa treenaamaan niiden kanssa tuota remmi-vaunukombokäyttäytymistä, mutta tekisin sen mielelläni kuitenkin niin, että miehenikin on mukana – ettei vain satu mitään.<br />
<br />
Pian kotiin päästyämme siskoni lapsineen tulivat seurakseni illan ajaksi. Kävimme koirien kanssa rannassa, jossa sekä ne että siskonpoika pääsivät pulikoimaan vielä ainakin omaan makuuni turhan kylmässä järvivedessä. Beibi nukkuin rauhaksiin rintarepussa enkä voi kyllä liikaa hehkuttaa tuota Manducaa, jonka ostin Tori.fi:stä. Ainoa miinus siinä on, etten saa yläselän klipsua itse laitettua kiinni, ja ilman sitä olkaimet eivät oikein pysy ylhäällä. Muuten ollaan oltu siihen enemmän kuin tyytyväisiä!<br />
<br />
Loppuilta katsottiin Hobitti -elokuvaa kunnes tuli aika siskoni muksujen päästä nukkumaan. Jäi jotenkin tosi tyhjä fiilis heidän lähdettyään, oltiin oltu koko päivä liikkeessä ja ihanien ihmisten ympäröimänä, joten jotenkin oli tosi haikeaa jäädä taas yksin vastuuseen kaikesta. Muutaman kyyneleenkin siinä tirautin ikävyyspäissäni mutta rauhoitun onneksi nopeasti. <br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik6HpqDjwbpQrSno09_UeufnkP2QHvylVORhiV5Daq4Jn_Vsb2P47wpx2a990r_BQa06B3Sz7flYaJ8Y_SRQGC1I9JM2Upli8SBuXhMe3cgCF7ZDyDLGChRu4yBjUg9YmX0XHNGEfp9Ah9/s1600/BWvilkku.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik6HpqDjwbpQrSno09_UeufnkP2QHvylVORhiV5Daq4Jn_Vsb2P47wpx2a990r_BQa06B3Sz7flYaJ8Y_SRQGC1I9JM2Upli8SBuXhMe3cgCF7ZDyDLGChRu4yBjUg9YmX0XHNGEfp9Ah9/s320/BWvilkku.JPG" width="204" /></a></div>
<br />
<br />
Eilisiltana vauva oli päättänyt yllättää äitinsä perinpohjaisesti: kellon lyödessä kymmenen oli hän syvässä unessa, heräsi vasta puoli neljä ja senkin jälkeen nukkui yhtä soittoa aina seitsemään saakka! En pistänyt yhtään pahitteeksi. Nytkin hän painaa unta kuulaan jo toista tuntia ja kiltisti omassa sängyssään :) Kohta olisi aika lähteä ystäväni kanssa vaunulenkille, joten jotain ohjelmaa olen saanut tällekin päivälle järjestettyä. Summa summarum, turhaan jännitin tätä viikonloppua, eihän tämä tietenkään kivaa ole yksinään olla mutta mulla on kyllä ollut ihan superkivaa kaiken kaikkiaan. Ehkä ihan hyväkin välillä vähän olla ilman miehen läsnäoloa, tulee ikävä eikä sitten ole liian riippuvainen jatkossakaan kun vastaavia tilanteita tulee.<br />
<br />
<i>Onneksi kuitenkin huomenna tämä on ohi. <3</i><br />
<br />Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-12343461457985691992015-06-25T02:08:00.000-07:002015-06-25T02:09:20.782-07:00Hiukset kuntoon!Edelliseen postaukseen löyhästi liittyen tulin nyt vielä hehkuttamaan, että vaikka tyytyväinen olenkin niin voihan sitä itseään silti hieman hemmotella: pääsen nimittäin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2012 käymään kampaajalla! Toivottavasti mua ei naureta pihalle sieltä, lähtötilannehan on siis tämä:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyzBKhq3oo_Wl-WjN0gozeNvmyGAI4CNh_iGZmmmScCEPvDkELOA5jOA8VWLtYRQ8nkVxJqtnu2KnYIIsL7qZgPyswxynSYlkKXL8uJ3K_QxdfIf7WWBZffbPE7V2hiKcld5JcznoyLckl/s1600/_DSC1357.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyzBKhq3oo_Wl-WjN0gozeNvmyGAI4CNh_iGZmmmScCEPvDkELOA5jOA8VWLtYRQ8nkVxJqtnu2KnYIIsL7qZgPyswxynSYlkKXL8uJ3K_QxdfIf7WWBZffbPE7V2hiKcld5JcznoyLckl/s320/_DSC1357.JPG" width="189" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vähän väsymystä myös havaittavissa :D</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vaikka kuva taitaa antaa ymmärtää muuta, on mulla oikeasti aika paksu ja vahva tukka. Silloin 2012 menin ja leikkasin puoleen selkään ulottuneen pehkoni lyhyeksi ja pidin siitä yli kaiken. Kyllähän sitä sitten ajan kanssa tuli pitkääkin lettiä ikävä mutta jotenkin lyhyet hiukset kehystivät pärstää tosi kivasti. Nyt onkin sitten dilemma päällä: pitääkkö pitkät vai repäisisikö ja leikkaisi jälleen lyhyet?<br />
<br />
Mikäli pitkät saavat jäädä, olisi mulla mielessä jotain tämän kaltaista:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3jX2-NYoygJ35pnVx3cfbwXPKSXC5NVEQjj2dnUOKgj4G0etXc2UYeDlCjeGyJ5OHCDCLDkDd8tNBNzANIMdmhiYd971qPYkNagJ5-4IlVBWxMRLXTB8hI4hZvjQVYW__WhSa9dF79Tnk/s1600/33-5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3jX2-NYoygJ35pnVx3cfbwXPKSXC5NVEQjj2dnUOKgj4G0etXc2UYeDlCjeGyJ5OHCDCLDkDd8tNBNzANIMdmhiYd971qPYkNagJ5-4IlVBWxMRLXTB8hI4hZvjQVYW__WhSa9dF79Tnk/s320/33-5.jpg" width="232" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva Googlen kuvahausta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Natascha McElhone. Ehkä oikeasti särmikkäin ja kaunein nainen mitä tiedän. Eipä ole huono sarjakaan, Californication meinaan. :) Enivei, niin malli kuin värikin kiehtoisivat ja vaikken ihan samanlainen tukkajumala olekaan, uskoisin että osaavissa käsissä munkin pehkosta saisi taiottua jotain samankaltaista ainakin.<br />
<br />
Mikäli taas mennään lyhyeen, voisi se näyttää jotakuinkin tältä:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJE36kUq1gpIlmSewkPUC_HLa293IPWI1m84IjykSbcNs5NkGcu9aN4q75gWhxONbf4NRc8VOD4D9y42nnu35hWkbragIwOXiB5MipJTzm2RwE2e4ra-di59oeIvRtl8ccZb5lOq5-Rfi8/s1600/Short-Wavy-Hairstyles-for-2015.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJE36kUq1gpIlmSewkPUC_HLa293IPWI1m84IjykSbcNs5NkGcu9aN4q75gWhxONbf4NRc8VOD4D9y42nnu35hWkbragIwOXiB5MipJTzm2RwE2e4ra-di59oeIvRtl8ccZb5lOq5-Rfi8/s320/Short-Wavy-Hairstyles-for-2015.jpg" width="277" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva Googlen kuvahausta.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Voi vitjat kun mulla ei vielä ole lukijoita, olisi niin kiva kuulla mielipiteitä ja saada jeesiä tähän elämääkin suurempaan kysymykseen :D<br />
<br />
Mitä tässä näitä tyylejä on nyt selaillut niin tällä hetkellä tuntuu olevan ainakin aika luonnollinen tyyli in, sekaista pehkoa eikä mitään liian suoria linjoja – me like! Ja oikeastaan ihan sama mitä tälle ruoskalle tekee niin se on varmasti parempi kuin nyt :D<br />
<br />
Tamperelaisille vinkkinä, että Hämeenpuiston Glo Hairin Satu on (tai ainakin oli silloin kolme vuotta sitten oli) ihan huikean taitava! Sain onneksi buukattua hänelle tämän tulevankin ajan, joten toivotaan, ettei hänen ammattitaitonsa ole rapissut tässä vuosien varrella. Hintaahan tällekin käynnille tulee sen 151 euroa, joten voi hyvin olla että seuraava kerta antaa odottaa itseään taas toiset kolme vuotta, joten parempi olisi olla sitten hyvä niin saa edes hetken nauttia nätistä kuontalosta.<br />
<br />Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3346231446451497412.post-32072639233486747362015-06-25T00:19:00.000-07:002015-06-25T00:19:19.424-07:00Mihin katosit, nainen?Minulle etenkin raskauden loppuvaiheessa sekä nyt synnytyksen jälkeen vaikein asia hyväksyä on ollut se, etten enää koe itseäni kovin naiselliseksi. <i>Pelkään, että etenkin mieheni näkee minut vain äitinä, vaikka olen yhä nainen isolla ännällä.</i> <div>
<br /></div>
<div>
Viimeisellä kolmanneksella turposin kuin pullataikina ja lyhyyteni ansiosta näytin lähinnä plussapallolta, ja nyt vauva-arkeen totuttelevana äitinä vitivalkoisia kasvojani värittää mukavasti siniset renkulat silmien alla, hiukset ovat puklusta ja maidosta sotkuiset, vaatteet ovat lähinnä sitä mitä sattuu päälle sopimaan ja pallomahan tilalla on tyhjä pussi, joka hiljakseen heiluu tuulen mukana. Alapääni tuntuu vieraalta, epämuodostuneelta pöpöpesäkkeeltä ja minua puistattaa ajatuskin sen palauttamisesta takaisin vanhaan tehtäväänsä – seksin välineeksi. Tissit ovat toki paisuneet ja se tuntuu miellyttävän miestäni – ainoa vaan että ne ovat suht kosketusarat, haisevat eltaantuneelta maidolta ja no, itse näen ne tunnin välein beibin suussa, joka ei kyllä millään tavalla herätä mitään seksuaalisia viritteitä. <div>
<br /></div>
<div>
Ennen pystyin pukeutumaan pienen pieniin vaatteisiin ja näytin hyvinvoivalta ja treenanneelta. Näin on ollut aina, siksi tämä muutos onkin niin vaikea hyväksyä. Olen aina ollut tyytyväinen kroppaani, joka on muokkautunut haluamakseni matkallani kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia. Nyt kuitenkin kaikki on muuttunut ja pahinta on, etten pääse hyppäämään suin päin siihen treenirytmiin, johon olen jo niin monen vuoden ajan tottunut. Maltillisuus ei koskaan ole lukeutunut hyveisiini, ja olen valitettavasti kaikkinytjaheti -tyyppinen ihminen, joten oma pää tässä tuntuu olevan se pahin vastus. </div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Välillä tunnen riittämättömyyttä ja häpeilen olla ilman vaatteita. En halua rikkoa sitä illuusiota, että olisin vielä se sama ihminen kun ennen lapsen saamista. <i>Mutta enhän minä ole.</i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
Välillä vaivun pieneen epätoivoon, katson itseäni peilistä yrittäessäni tunkea vanhoja vaatteita päälleni. Suurin osa ei mahdu ja ne mitkä mahtuvat saavat minut näyttämään valaalta. Sitten taas havahdun itsesäälistäni ja minut valtaa ylpeys. Alan miettiä sitä kaikkea mihin kroppani on taipunut, mitä se on kestänyt ja mihin pisteeseen se on itsensä venyttänyt suoriutuakseen elämäni tärkeimmästä tehtävästä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
T<i>uulessa heiluva röllykkä ei enää näytäkään niin pahalta. Yöheräämiset saavat vain minut tuntemaan itseni tärkeäksi. Puklut ja maitotahrat kuuluvat vain asiaan. Suihkut tuntuvat taivaalta, omalta pieneltä hemmotteluhetkeltä. Tissit näyttävät kivoilta ja mieheni pitää niistä. Alapää paranee aikanaan ja palautuu varmasti entiselleen, se on ansainnut leponsa tehdyn raskaan työn jälkeen. Mieheni rakastaa minua sellaisena kuin olen, antaa myös minulle aikaa toipua eikä unohda kertoa kuinka kaunis olen. </i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div>
<b>Koskaan en ole ollut näin tyytyväinen.</b></div>
Noorahttp://www.blogger.com/profile/04653503008663039994noreply@blogger.com2