Kyllä se vaan kostautuu.

Nimittäin tollanen ylenpalttinen rilluttelu. Kuten aiemmin jo mainitsin, päästiin miekkosen kanssa pitkästä aikaa yhdessä ulkoilemaan tuossa lauantaina.

Vanha hame meni päälle!

Tampereen Kalevaan on auennut tässä ilmeisesti taannoin (tai no, olen käytännössä ollut pois rillutteluskenestä yli vuoden muutamaa nopeaa piipahdusta lukuunottamatta, joten en osaa sen tarkemmin selventää mitä tuo taannoin tässä tapauksessa tarkoittaa :D) muutama uusi paikka, jotka halusimme käydä ihan ensimmäisenä testaamassa.

Astuttuamme sisään Huurteeseen, tuli heti jotenkin kotoisa fiilis. Palvelu oli erittäin miellyttävää, hinnat alhaiset ja sisustus rennon rempseä. Huurteen burgereita on myös kehuttu vuolaasti mutta kurnivista mahoistamme huolimatta saimme pidettyä päämme ja säästelimme nälkäämme seuraavaan paikkaan, jonne suuntasimmekin pian tuoppimme imaistuamme.

Gastropub Kalevan julkisivu oli jokseenkin luotaantyöntävä, ja sijainti muutenkin melko syrjäinen. Myös paikan nettisivut ovat luokkattoman huonot ja sekavat, etenkin mobiililaitteella käytttäessä. En ehkä olisi moiseen eksynyt ulkoisten puitteiden valossa, ellei yksi ystävistämme olisi paikkaa kehunut ja sieltä meille pöytää varannut. "Ei ole koiraa karvoihin katsomista" piti onneksi paikkaansa tässäkin tapauksessa ja sain taas hieman nuhdella itseäni ennakkoluuloisuudestani.

Palvelu oli hyvää ja hintataso edullinen (kallein annos, härän ulkofileepihvi oli noin 24 euroa). En ole aiemmin tutustunut sen kummemmin gastropub -käsitteeseen mutta ilmeisesti sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että alkupaloja on listalla yli tuplamäärä verrattuna pääruokavaihtoehtoihin. Päädyimme jakamaan viisistään muutaman eri alkuruoan, ja tämä osoittautuikin oivaksi taktiikaksi. Tilasimme leipäsiilin appenzellerillä ja rosmariinivoilla, sinisimpukoita valkoviinissä pastis-korianterimajoneesilla sekä katkaravut pil-pil. Sinisimpukoita en ollut koskaan ennen maistanut ja suurena etanoiden ystävänä en yllättynyt, että maku miellytti todella paljon. Leipäsiilistä meillä kenelläkään ei ollut mitään hajua, ja kun pöytään kannettiin leipä, joka näytti siililtä käväisi kaikkien mielessä pieni epäilys. Kun ensimmäiset palaset pyörivät suissamme, olimme kaikki ällikällä lyötyjä – ehdottomasti kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi parhaista alkupaloista EVÖ.

Kuten aiemmin mainittu, pääruokavaihtoehtoja ei kauhean montaa ollut ja päädyin syömään halloumjuustosalaatin. Halloum on mun ehdotonta herkkua ja ruokana moinen salaatti on hyvin vaikea pilata, joten mitään valittamista ei kyllä ollut. Seurueessamme herkuteltiin tämän lisäksi härän piffillä, joka ainakin mediumina oli aivan täydellisesti paistettu ja maultaan hyvä, sekä porsaanniskalla, joka sekään ei jättänyt kylmäksi. Ainoaksi pettymykseksi muodostuivat pastat sekä etanat, jotka eivät syöjiltään paljon kehuja keränneet. Pasta on kyllä mielestäni aina iso riski, eikä kyllä tarjoa ikinä mitään kotioloja kummempia makuelämyksiä, joten negatiiviset kommentit eivät nekään päässeet yllättämään.

Syötyämme (ja juotuamme…) suuntasimme vanhaan tuttuun Salhojankadun pubiin, joka aikoinaan oli ihan vakiopaikkojamme. Muutaman siinä otettuamme päätimme lähteä Barmacyyn, jota voin kyllä suositella ihan kaikille Tampereen yöelämässä kävijöille. Paikka on pieni ja tunnelmallinen, ja kun sisään astuu, tuntuu kuin olisi matkannut jonnekin kauas. Kyseessä on suomalais-ulkomaalainen (en tiedä mistä toinen omistajista on kotoisin) drinkkibaari, josta saa mitä mielikuvituksellisimpia juomia sekä ihan ylivoimaisia mojitoja. Kuten arvata saattaa, harvoin kyseisestä paikasta pääsee humaltumatta etenemään. Kannattaa käydä!

Barmacyn vieressä meitä seuraavaksi kutsui Cafe Europa, joka toimii erinomaisesti niin lounaspaikkana kuin kapakkanakin. Sangriakannu on ehdoton mikäli Europaan suuremmalla porukalla suuntaa. Paikka on erityisesti opiskelijoiden ja vaihtareiden suosiossa, joten ilmapiiri on erittäin kansainvälinen ja fiilis hyvä.

Osa seurueestamme jatkoi matkaansa seuraaviin koettelemuksiin mutta me päätettiin hypätä taksiin ja suunnata kotiin (tai oikeammin mieheni raahasi mut taksiin ja mä kiukuttelin :D). Tiedättekö sen laskuhumalaisen olotilan kun mikään ei miellytä ja kaikki tuntuu kakalta vaikka olisi ollut kuinka hyvä ilta? Mä tiedän. Kun alettiin seurustelemaan seitsemän vuotta sitten, me riideltiin lähes poikkeuksetta AINA baarin jälkeen. Koskaan ei syy ollut sen kummempi kuin yksi väärä sana tai katse, ja mökötys sekä vihanpito jatkui vielä seuraavanakin päivänä. Nykyään kun tällaisia tilanteita tulee (tosin ERITTÄIN harvoin), osataan me jo nauraa tyhmyydellemme sekä tilanteen järjettömyydelle. Näin oli tälläkin kertaa, ja päädyttiin viettämään yksi hauskimmista krapulapäivistä aikoihin.

Olo oli paha ja fiilis pääsi siitä vielä vähän lisää tummumaan, kun maanantaiaamuna heräsin kauheaan flunssaan ja kipeään oloon. Sen siitä saa kun juoksee kylillä pikkumekossa ja nukkuu sitten vielä ikkuna auki. Jouduin siis skippaamaan treenit, ja sekös vasta harmitti. Pahinta on, etten voi syyttää tästä kuin itseäni. Yhden illan hauskuus puree samantien omaan nilkkaan, ja hyvä alku otti pienen osuman.

Ei auta kun levätä, vetää C-vitamiini-OD:t ja motivoitua hyvän kirjallisuuden parissa. Toivottavasti huomenna olisi jo back in the game.

Ronda Rouseyn My Fight Your Fight. Suosittelen ihan jokaiselle, lajiin tai elämäntilanteeseen katsomatta.