Harjoituksissa jatkettiin vähän alasvientejä eteenpäin, tällä kertaa niin, että selkäpuolelle pääsyn sijaan käytiin hullun lailla kiinni vastustajan jalkaan, ja heitettiin pari siitä sitten erinäisin keinoin mattoon.
Tätä ollaan treenattu nyt parina kertana, ja se alkaakin luonnistua jo ihan kivasti. Ja tässä sitten niitä uusia juttuja:
Jalkatyö toteutettiin vähän eri tavalla mutta muuten liike oli käytännössä sama. Toisesta heittovariaatiosta en nyt löytänyt videota mutta se oli tätä vähän yksinkertaisempi, joten ihan kiva näyttää tämä coolimpi täällä niin ehkä saan luotua pienen illuusion että mä olen jonkinasteinen badass. ;)
Loppupaineissa lähdettiin pystyasennosta tavoitteena saada kaveri mattoon, jossa painit sitten jatkuivat taputukseen asti. Tässä mä olin tällä kertaa aivan liekeissä (ainakin niin kauan kun oltiin pystyssä :D)! Sain nimittäin jokaisen vastustajani, oli se sitten mies tai nainen, heitettyä uusia tekniikoita käyttäen maahan, ja hetken aikaa onnistuin jopa dominoimaan matossakin, kunnes pari keksi jonkun hienon sweepin mitä vastaan en sitten enää osannutkaan puolustautua. Heti kun pari pääsi dominoivaan asentoon TAI mulle tarjoutui tilaisuus lopettaa menin ihan lukkoon enkä muistanut yhtään tekniikkaa, jolla päästä takaisin tilanteen herraksi. Kummasti se ei kuitenkaan haitannut, hymyilin leveästi joka ikisen erän jälkeen, voitin tai hävisin.
Olen melko pienikokoinen, vikkelä pirulainen, ja luulenkin että tämä on syy sille, että takedownit meni niin hyvin. Yhdelläkään kertaa vastustaja ei ehtinyt reagoida hyökkäykseeni, ja sainkin hyvin yhtäkkisellä ryntäykselläni parin tasapainoa horjutettua niin, ettei sitten mattoon vienti tuottanut enää ongelmia eikä voimaa tarvinnut juurikaan käyttää.
Euforia oli taas kivunnut huippulukemiin astuessani salilta raikkaaseen ulkoilmaan. Sisäänkäynnin eteen oli parkkeerattu pakettiauto, jota pakkasi ehkä noin kolmekymppinen mies kauheaa vauhtia. Hän pysäytti kuitenkin touhuamisensa mut nähtyään, ja ennen kun ehdin karata hän huikkasi tuntevansa mut. Menin aivan hämilleni, en muistanut koskaan nähneeni kyseistä miestä.
"Sä hait meille just töihin! Oli todella hyvä hakemus, videolla sun ulosantis oli todella luontevaa eikä jäänyt sellaista fiilistä, että olisit käsikirjoittanut ja opetellut kaikkea ulkoa."
Mulla alkoi raksuttaa. Olin tosiaan tiistaina ensimmäistä kertaa elämässäni lähettänyt CV:ni lisäksi myös lyhyen esittelyvideon mailin mukana. Noin puoli tuntia hakemuksen lähettämisen jälkeen sain vastauspostia, jossa kiitettiin erittäin hyvästä hakemuksesta, ja todettiin, että olen ehdottomasti haastateltavien joukossa ja haastatteluihin kutsuttaisiin kuun vaihteen tienoilla.
Nyt tämä samainen miekkonen seisoi edessäni hymyillen. Mä vastasin katseeseen enkä voinut olla huvittumatta sen hetkisestä olemuksestani: hikinorot tippuilivat maahan muodostaen vähintäänkin Näsijärven kokoisen lammikon, naamani oli samanvärinen kuin paloauto, ja haisin varmasti ihan hirveälle. Se ei kuitenkaan tuntunut miestä haittaavan, ja ehkä osaksi treenin jälkeisestä euforiasta johtuen onnistuin ulosannissani onneksi ainakin omasta mielestäni kiitettävästi.
"Periaatteessa aloitamme haastattelut vasta kuun lopussa, mutta kun nyt kerran treenailet toimistomme alakerrassa (!! pakko olla jokin syvempi tarkoitus tällä :D), niin tulisitko ensi viikolla juttelemaan joku ilta treenien jälkeen?" Hyvä etten kiljunut riemusta. Sovimme, että ensi viikon keskiviikkona menisin toimistolle haastatteluun, ensin tietysti varmistettuani, ettei miestä haittaa etten välttämättä ole sitten ihan edustuskelpoinen. Ei kuulemma haitannut.
Työnkuva ainakin ilmoituksen perusteella olisi just eikä melkein sitä mitä olen hakenut, ja mulla olisi kyllä skillsejä olla oikeasti hyvä siinä. En uskalla nyt tämän enempää innostua, koska jos homma menee puihin niin tulen kyllä rytinällä alas. Kuitenkin jo tässä vaiheessa on jotenkin ihan voittajafiilis: sain kehuja hakemuksestani, olemuksestani sekä ulosannistani, ja ensitapaamisemme ei olisi ehkä voinut mennä paremmin: treeninraikkaana, posket hyvän harjoituksen jälkeen innosta hehkuen olin ainakin aidoimmillani.
Nyt kaikki raajat pystyyn että naulaan sen suurimman haasteen, haastattelun, ja pääsen VIHDOIN unelmieni duuniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti