Välineurheilija wannabe

Eiliset pystyottelutreenit oli kyllä taas oiva muistutus siitä, kuinka pitkä matka tässä vielä on kuljettavana mikäli joskus mielii kilpailemaan. Niin tekniikoiden kuin fyysisen ja henkisenkin kunnon kanssa on aivan järkyttävä määrä duunia tehtävänä, mutta jotenkin tieto siitä vaan lisää mun motivaatiota ja halua oppia sekä tehdä se työ tavoitteiden saavuttamiseksi. Voin ainakin sanoa, että puutteistani huolimatta annoin eilen aivan kaikkeni.

Motivaatiota lähdin hakemaan jo ennen treeniä Sportheavy -nimisestä liikkeestä Tampereen Kalevasta. En ollut koskaan paikasta kuullutkaan, ehkä ihan ymmärrettävästi kun en aiemmin ole kauheasti kamppailuvarusteita shoppaillut, mutta sattui niin, että mun kokoisille kääpiöNAISILLE ei vapaaottelushortseja meinannut löytyä edes netistä – tätä kyseistä liikettä lukuunottamatta.

Liikkeestä löytyikin sitten aivan kaikkea: painonnostokengistä lisäravinteisiin, kamppailuvarusteista salibandymaalivahdin vermeisiin. Valitettavasti putiikki on yleisilmeeltään tosi sekava (etenkin eilen kun jättimäinen kuorma oli juuri saapunut eikä kamoja oltu ehditty vielä hyllyttämään), joten jos haluaa löytää etsimänsä, kannattaa nykäistä myyjää kyllä hihasta. Eikä siinä mitään, palvelu oli hyvää, joskin aika kaukana siitä mihin esimerkiksi isojen ketjujen, kuten Stadiumin tai XXL:n, liikkeissä on tottunut. Eipä se toisaalta haitannut, jotenkin fiilis oli juuri oikea tällaisten lajien varustemyynnille, eikä tuollaisissa kaupoissa luultavasti kauheasti salipirkkoja tai -pekkoja käykään (yhtään heitä väheksymättä).

Uskottava? :D

Mukaani kaupasta tarttui ylläolevan kuvan Eckon MMA-shortsit ja ai että sitä fiilistä kun ne kiskaisin jalkaani salin pukkarissa. Sain siitä sen verran itsevarmuutta, että uskalsin ottaa valmentajani kanssa kisaamisenkin puheeksi, ja hän innostuikin halukkuudestani toden teolla.

Peruskurssi on kohta ohi, ja kuulemma sen jälkeen alkaakin kovatreeni: 50 euron kuukausimaksulla pääsee nimittäin treenaamaan käytännössä niin paljon kun haluaa. Katsoin tuossa hieman aikatauluja, ja treenipäiviä totta tosiaan tulee viikkoon kiitettävästi ensi kuun alusta lähtien: maanantaina lukkopaini, tiistaina ja keskiviikkona vapaaottelu, perjantaina ja sunnuntaina lukkopaini. Lisäksi mikäli haluaa, on mahdollista osallistua thainyrkkeilyn peruskurssille (pienestä lisämaksusta) sekä käydä kahvakuulailemassa tai potkutyynyjä kurittamassa. Katsotaan nyt mihin aika ja rahkeet riittää, ja mulle ainakin henkilökohtaisesti se lepo ja perhe-elämä on sen verran tärkeää että pitää kyllä pitää maltti matkassa vaikka intoa onkin kuin pienessä kylässä.

Sitten siihen eiliseen treeniin. Alkulämmittelyt olivat taas astetta haastavampia sekä rankempia katkarapuineen, pukkihyppyineen sekä reisihippoineen, ja luulot otettiin kyllä heti pois alasvientien astuessa kuvioihin jo lämmittelyjen aikana. Tekniikkaosiossa kerrattiin etu- ja takasuoraa, ja mulle uutena käytiin läpi etu- ja takakoukun sekä UFC:ssä käytettyjen kyynärpäälyönnin ja alakoukun (:D en ole varma oikeasta termistä, ylläri) tekniikoita. Olin suoraan sanottuna IHAN PASKA. Pelkällä kädellä huitelu kun ei valitettavasti tuo lyöntiin voimaa, ja mulle oli jotenkin ihan ylivoimaisen vaikeaa saada mun ylä- ja alakroppa kommunikoimaan keskenään. Saatoin vahingossa myös huitasta itseäni nenään alakoukkua yrittäessäni, että tosiaan vahvasti meni. :D Onneksi osaa nauraa itselleen.

Loppuun matsattiin vähän vastustajaa vastaan pystyssä ja olin aivan pihalla. En saanut kuin yhden alasviennin tehtyä mutta toisaalta pysyin itsekin aika hyvin pystyssä vaikka pariksi sattui kahdesti mua isompi mies. Aika hakemista tosiaan oli mutta loppuun asti taisteltiin ja nyt lihaksisto taas kiittää.

Kävelin ryhmämme toisen tyttöjäsenen kanssa autolleni, ja siinä jutustellessamme asetettiin itsellemme leikkimieliset (ja toivottavasti edes jollain tapaa realistiset) tavoitteet kilpailemisen suhteen: hän jo thainyrkkeilyä enemmänkin harrastaneena nousisi kehään ensi keväänä joko lukkopainin tai vapaaottelun merkeissä ja minä taas puolestani olisin vuorossa ensi vuoden syksyllä. Olin jo moista päässäni pyöritellytkin, mutta nyt sen ensi kertaa ääneen sanoneena ei auta muuta kuin pistää suunnitelma käytäntöön. 

On se vaan hieno laji.