tiistai 6. lokakuuta 2015

Painonnoston tekniikkapaja Speedstersillä

Aurinkhoista tiistaita kaikille yhtä lailla!

Sen verran haluan kommentoida ennen asiaan menemistä edellisen postauksen runontynkää, että tosiaan saatiin melko huonoja uutisia viime viikon lopulla koskien isäämme, ja viikonloppu menikin sitten aika sumussa sunnuntaisia painonnostotreenejä lukuunottamatta.

On se liikunta vaan kumma juttu: täysillä keskittyminen ja tekeminen yhdistettynä endorfiinien aiheuttamaan euforiaan ovat ehdottomasti parhaita lääkkeitä elämän kaikissa alamäissä. 


Parasta lääkettä.


Siskoni hyvä ystävä vuosien takaa toimii erinomaisena esimerkkinä siitä, kuinka harrastuksen voi muuttaa työksi, jota rakastaa. Laura "Luru" Niemelä on tuttu näky painonnostokisoissa ja onpa neidolla takataskussaan mm. SM-kultaa kyseisestä lajista. Lurun valmennettaviin kuuluu useampi tunnettu urheilija, näistä yhden mainitakseni on uusimpana repertuaariin liittynyt (rumpujen pärinää) kukas muu kuin iki-ihana Jonne Koski. Muutenkin Luru on tuttu nimi suomalaisessa crossfitskenessä, ja hän vetääkin painonnostopajoja ympäri Suomen. 

Uusi, Vihdin Nummelaan avattu Speedsters -sali (http://speedsterscoaching.com) tarjoaa puitteiltaan kaiken mitä urheilija tarvitsee – olit sitten vasta-alkaja, kuntoilija tai tosissaan treenaava. Hintataso on ainakin Tampereeseen – puhumattakaan pääkaupunkinseudusta – verrattuna varsin edullinen ja rahoillensa saa aivan sataprosenttisen varmasti vastinetta. Harmi kun ei näin tamperelaisena viitsi päivittäin tuota noin 175 kilometrin matkaa ajella, muuten varmaan asuisin tuolla!

Valmentajana Luru on ihan uskomaton. Meitä oli sunnuntaisessa tekniikkapajassa kuusi, ja voin sanoa, etten kaksivuotisen crossfit -"urani" aikana ole koskaan saanut yhtä henkilökohtaista opastusta. 

Kuten arvata saattaa, raskaus on jättänyt jälkensä tekniikkani sekä keskivartalon pitoon, joten korjattavaa kyllä riitti, ja sain oikeastaan lähteä aivan alusta rakentamaan liikeratoja ja korjaamaan juurtuneita virheitä (joista Luru kyllä spottasi jokaikisen). Muut ryhmäläiset olivat kokeneita nostajia, mutta silti ei missään vaiheessa tullut minkäänlaista alemmuuskompleksia, ja Lurun osaavissa käsissä alkoivat muuvit mullakin pikkuhiljaa kulkemaan paremmin kuin koskaan ennen. Tekemistä riittää vielä moneksi aikaa, mutta nyt osaa taas ihan uudella tavalla kiinnittää huomiota niihin pieniin virheisiin, jotka aiemmin veivät suunnattomasti tehokkuutta pois liikkeen suorittamiselta.

Painonnosto lajina on varmaan yksi kokonaisvaltaisimmista, ja vaikken tehnyt erikseen yhtäkään vatsalihasliikettä, punnerrusta tai vaikkapa leukaa, olen ollut maanantaiaamusta lähtien ihan kokovartalokipsissä. Oli kiva mennä eilen illalla painimaan kun jokainen lihas huusi hallelujaa kun joku vähänkään hipaisi niitä. :D

Jos ei koskaan ole koskenutkaan tankoon ja jännittää tunnille menoa, voin sanoa että se on paljon helpompi lähtökohta kuin mikä mulla oli sunnuntaina. Jos on useamman vuoden nostanut väärällä tekniikalla ja pitänyt vielä vuoden taukoakin siihen samaan syssyyn niin on varmasti paljon vaikeampi oppia pois virheistään kuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Kaikki siis vaan rohkeasti testaamaan – siihen jää koukkuun!

Koin myös aikamoisen ahaa -elämyksen kun laitoin ensimmäistä kertaa jalkaani ihan oikeat painonnostokengät. Aikaisemminhan olen käyttänyt Reebokin Nano -crossfitkenkiä oli treeni mikä tahansa, ja ne ovatkin palvelleet tosi hyvin, mutta ero oli silti huomattava vetäessäni jalkaani tuliterät Do-Winin painonnostokengät (jotka Luru ovelasti onnistui mulle myymään ennen tuntia :D).




Merkkinä Do-Win oli mulle aivan tuntematon ja kuosikin oikein kunnon old school, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Jälkikäteen Googleteltuani selvisi, että kyseessä on mm. Kiinan maajoukkueen virallinen nostokenkä, ja että esimerkiksi Jenkeistä samaa kenkää löytyy Rogue -merkkisenä (joka on hyvinkin tuttu merkki crossfitin kautta). Hauska yksityiskohta kengässä on myös se, että kanta on millin korkeampi kuin muilla ja sen sisus on puuta. Liekö sillä sitten merkitystä, painonnostokenkänoviisina en osaa sanoa, mutta luotin Lurun sanaan ja otin kengät samantien käyttöön.

Jokaikisessä harjoitteessa tunsin eron: paino oli paljon helpompi jakaa tasaisesti päkiälle ja kannalle ja tangon ollessa pään päällä esimerkiksi tempauksessa, valakyykyssä tai työnnössä, oli asento PALJON tukevampi kuin ennen. Kyseessä ei välttämättä ole ihan se ensimmäinen satsaus lajia aloitettaessa (varsinkaan jos tulee mukaan lajin saloihin crossfitin kautta niin kuin minä, olen pärjännyt tähän asti vallan mainiosti ilmankin), mutta kun nostamisen makuun pääsee, kannattaa ehdottomasti sijoittaa! Lurun sanoin, kun ostaa laadukkaat nostokengät, on ne käytännössä ikuiset.

Koko tuon kaksituntisen rykäisyn keskityin ihan täysillä ja annoin kyllä kaikkeni. Väsymys painoikin sitten koko loppupäivän, ja illalla katsoessamme edellisyön UFC -pläjäystä missasin sopivasti koko setin pääottelun Gustafssonin ja Cormierin välillä nukahtaessani sohvalle kuin tukki.

Eilisiin painitreeneihin lisähaasteensa toi tosiaan ERITTÄIN kipeät lihakset ympäri kroppaa. Lihasjumit unohtuivat kuitenkin hyvin nopeasti jo alkulämmittelyn aikana: en osaa selittää selkeästi tekemiämme juttuja mutta sen lisäksi, että ne olivat todella raskaita, olivat ne myös helvetin vaikeita. Siirtyessämme käymään läpi uusia tekniikoita, vaikeustaso nousi vielä entisestään ja voin kyllä olla itsestäni TODELLA ylpeä, jos joskus osaan hyödyntää opittuja tekniikoita ihan oikeaa vastustajaa vastaan :D.

Alku näytti ihan hyvältä. Opettelimme uutta, pitävämpää versiota half guardista, ja sen opinkin melko nopeasti. Mitä sen jälkeen tapahtui, en enää edes muista. Liikkeen nimestä ei hajuakaan, eikä sen osasista. Loppupositio oli tarkoitus olla side mount mutta mitä kaikkea siihen päästäkseen piti tehdä – en vaan yksinkertaisesti muista vaikka sen kertaalleen onnistuinkin treeneissä tekemään.

Lajin vaikeus on ehdottomasti sen suola: on miljoona eri tapaa tehdä asioita, ja tieto siitä, että olemme vasta raapaisseet hieman pintaa, saa mut janoamaan lisää. Ne onnistumisen fiilikset, joita jokaikisissä treeneissä tulee on vaan jotain niin mahtavaa. AH I'm definitely in love.


Kuulkaa ihmiset, vaikka aamut on pimeitä ja pikkasen jo kylmiäkin, tehkää niin kuin meidän koiratkin tekee: nauttikaa syksystä, se on tuolla ulkona nyt parhaimmillaan.














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti