12.7. beibi kastettiin täällä meillä kotona, ja nimekseen herra sai Viljami Aaron Olavi. Sana beibi jääkin tästedes unholaan ja miekkosesta puhuttaessa käytän jatkossa ihan oikeaa nimeä.
Kastetilaisuus meni moitteettomasti, mitä nyt paikalle ilmaantui aika lailla enemmän väkeä kuin oli alunperin tarkoitettu ja pappikin innostui vähän liiaksi tarinoimaan alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen. Kummejahan Viljamille siunaantui jopa seitsemän kappaletta, ja jokainen heistä ansaitsee paikkansa täysin.
 |
| Sylikummina toimi paras ystäväni sekä viime kirjoituksessa mainittu supetreenari <3 |
 |
| Ruotsista tullut ristiäislahja oli ehkä coolein kaikista. |
En enää imetä, sillä saatuani jälkitarkastuksessa 10 päivän antibioottikuurin kieltäytyi Viljami totaalisesti enää syömästä muusta kuin pullosta ja muuta kuin korviketta. Kymmenen päivää imettämättä ei tee hyvää maidontuotannolle, joten päätimmekin lapsen hyvinvointi etusijalla siirtyä kokonaan korvikkeisiin. Kolmekuukautisneuvolassa elokuun lopussa päätettiin myös varovasti aloittaa kiinteiden maistelu, sillä poikamme on hyvinkin isokokoinen ikäisekseen (silloin painoi jo yli seitsemän kiloa ja oli 63cm pitkä), eikä maito tuntunut enää pitävän nälkää kovinkaan pitkään vaan syöntivälit päivällä tihenivät jo tuntiin ja maitoa kului kerralla vähintään 150ml.
 |
| Tänne se lusikka. |
Maistelu aloitettiin porkkanalla, sitten siirryttiin bataattiin ja parsakaaliin. Muutaman viikon kokeilun jälkeen sai poika lounaalla jotain näistä kolmesta ja päivemmällä sitten välipalaksi hedelmää, kuten banaania, omenaa tai päärynää. Kaikki tarjottu on mennyt alas mukisematta, eikä vatsa- tai iho-oireita ole ilmaantunut minkäänlaisia. Viljami vetää ensin maidolla napansa täyteen ja sen jälkeen maistelee muutamia lusikallisia tai jyrsii valmiiksi leikattuja palasia helpottaen näin samalla myös kutisevia ikeniä.
 |
| Omena on suurta herkkua ja sekin pitää saada syödä itse. |
Uusia taitoja tuntuu Viljami oppivan päivittäin ja kolmen kuukauden iässä herra päättikin oppia pyörähtämään jo selältä mahalleenkin. Sittemmin tämän taidon treenaaminen on jostain syystä jäänyt vähemmälle mutta sen sijaan ryömimään on lähdetty ja vauhdilla aina kun joku sattuu laittamaan pojan mahalleen.
Yöt on nukuttu puoli kahdeksasta aamu kuuteen jo monta viikkoa ja sekös meitä vanhempia ilahduttaa. Muutenkin täytyy sanoa että meille on siunaantunut tosi helppo ja iloinen vauva, joka ei huuda ellei ole yliväsynyt tai nälkäinen. Muulloin naureskellaan, höpötellään ja riehutaan – on meillä kyllä maailman paras poika. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti